Uusi ihminen (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Tämä teksti on isä Johannes Suholan kirjoittama opetuspuhe. Se on julkaistu alun perin Aamun Koitto -lehden numerossa 5 / 31.1.1936, lehden etu- ja kakkossivulla.
Uusi ihminen
Tänään, pyhäin esi-isäin sunnuntaina, pyhä ortodoksinen kirkkomme kehottaa meitä muistamaan muinaisia uskon suurmiehiä ja -naisia sekä seuraamaan heidän esimerkkiään. Apostoli Paavalin kirje kolossalaisille, jossa puhutaan vanhasta ja uudesta ihmisestä, osoittaa meille tien, jota vanhurskaat esi-isämme ovat kulkeneet. Kirkko kutsuu meitä riisumaan vanhan ihmisen ja pukeutumaan uuteen, jotta sydämessämme valmistuisi seimi Kristukselle.
Mutta millainen on vanha ihminen, ja millainen on uusi? Ja kuinka voimme pukeutua tähän uuteen ihmiseen niin, että Kristus-lapsi löytäisi sydämestämme sijan?
Vanha ihminen meissä
Hyvät ystävät, vanhaa ihmistä ei tarvitse etsiä kaukaa. Useimmille meistä se on valitettavan tuttu. Riittää, että katsomme itseämme rehellisesti. Huomaamme, kuinka sanoissamme, teoissamme ja reaktioissamme ilmenee kärsimättömyyttä, levottomuutta, kovasydämisyyttä ja sisäistä rauhattomuutta. Halu ja himo saavat vallan, omantunnon ääni vaimenee, ja lopulta jopa muisto Jumalasta hämärtyy.
On totta, että epäilyksen hetkiä on ollut pyhilläkin ihmisillä. Mutta meidän aikamme ongelma on usein se, että ihminen ryhtyy tietoisesti vastustamaan Jumalaa, jopa pilkkaamaan ja ivamaan häntä. Kun vanhaa ihmistä eivät ohjaa korkeammat hengen ihanteet, ei usko, ei todellinen moraalinen vastuu, hän luisuu yhä syvemmälle synnin tilaan ja unohtaa Jumalan.
Onko nykyihminen jo uusi ihminen?
Usein kysytään, eikö nykyajan ihminen, jota kiinnostavat tiede, taide, keksinnöt, uudet aatteet ja maailmankatsomukset, ole jo pukeutunut uuteen ihmiseen. Tietyssä mielessä näin voidaan sanoa. Nykyihminen on hienostanut elämäntapojaan, luonut ympärilleen mukavuutta ja kehittänyt ruumistaan ja älyään. Hän seuraa innokkaasti uusia sivistysvirtauksia ja etsii väsymättä tietoa.
Kaikki tämä kohottaa ihmisen pois pelkästä vaistojen varassa elämisestä. Mutta sydämen todellista puhdistumista, syvää iloa, kärsivällisyyttä ja lähimmäisenrakkautta ei saavuteta yksin tätä tietä. Nykyihminen ei ole vielä uusi ihminen kristillisessä mielessä.
Ihailemme neroja ja teknisiä saavutuksia, mutta samalla tiedämme, että samoja saavutuksia käytetään myös tuhoon. Ihailemme järjen terävyyttä, jolla on yritetty rakentaa maailmaa ilman Jumalaa, mutta näemme, kuinka nämä yritykset ovat epäonnistuneet. Ihmiseltä puuttuu ratkaiseva tekijä: Jumala.
Sydämen uudistus puuttuu
Vaikka ihminen tunnustaisi Jumalan olemassaolon, usko voi jäädä kylmäksi vakaumukseksi, joka ei elä eikä näy teoissa. Ilman sydämen lämpenemistä ihminen pysyy kylmänä ja kovana. Hän innostuu urheilusuorituksista, suurmiehistä ja maailman tapahtumista, mutta suhtautuu Kristukseen ja hänen syntymänsä juhlaan etäisesti.
Pyhien muistopäiviä saatetaan juhlia, mutta ilman halua ottaa heitä esikuviksi. Emme aina näe, kuinka paljon meillä olisi opittavaa pyhistä esi-isistä ja ennen kaikkea Kristuksesta, joka on uuden ihmisen täydellinen esikuva.
Apostoli Paavali kuvaa uutta ihmistä näin:
“Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.” (Kol.3:12–14)
Tässä on uusi ihminen.
Vapaa tahto ja kilvoitus
Pyhä ortodoksinen kirkko opettaa, että kaikki tapahtuu Jumalan tahdosta, mutta ihminen voi vapaalla tahdollaan nousta Jumalaa vastaan. Juuri tämän vapaan tahdon hallitseminen on välttämätöntä, jos tahdomme pukeutua uuteen ihmiseen ja päästä Jumalan valtakuntaan.
Jumala ei pakota ketään pelastukseen. Ihmisen oma tahto ja vastuu ovat ratkaisevassa asemassa. Siksi emme voi jäädä odottamaan, että Jumala yksin tekisi meistä uuden ihmisen. Meidän on itse aloitettava kilvoitus, ja Jumala rientää avuksemme, kun näkee vilpittömät pyrkimyksemme.
Tie käytännön kilvoitukseen
Uuteen ihmiseen pukeutuminen ei ole helppoa, mutta se ei ole mahdotonta. Jokainen voi aloittaa siitä, mikä itselle on mahdollista. Toiselle se on rukous, toiselle pidättyvyys, kolmannelle lähimmäisen sietäminen. Tärkeintä on harjoittaa tahtoa ja oppia hallitsemaan sitä, ettei se vie meitä pois Jumalasta.
Tahtomme avulla annamme alun sisäiselle uudistumiselle. Kun Jumala näkee tämän pyrkimyksen, hän ottaa meidät vastaan ja antaa sydämeen rauhan ja ilon.
Kristus uuden ihmisen esikuvana
Oi sinä nykyajan ihminen, jos etsisit Jumalaa ja lähestyisit häntä, lähestyisit samalla myös lähimmäistäsi. Sydämeesi asettuisi se rauha ja ilo, johon olet kutsuttu. Valmistaisit sijaa Kristukselle, jonka syntymän juhlaa pian vietämme.
Pidä pyhät esi-isät esikuvinasi, mutta ennen kaikkea ota esikuvaksesi Kristus, joka on kaikkia maallisia valtoja korkeampi. Kiinnitä huomiota tahtosi kasvattamiseen ja muistathan enkelien sanat:
“Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk.2:14)
Silloin sinusta tulee todella uusi ihminen.
Amen.
J. Suhola
Opetruspuheen tekstiä on hieman nykyasikaistettu ja korjailtu tekoälyn avulla. Tekstiin on tehty väliotsikot ja Raamatun sitaatit on tässä julkaisussa tarkistettu ja yhtenäistetty Raamatun 1992 suomennoksen mukaisiksi.