Ukrainan autokefaliasta ei peräännytä

Ekumeeninen patriarkka: Ukrainan autokefaliasta ei peräännytä

Ekumeeninen patriarkka Bartholomeos antoi laajan haastattelun ranskalaiselle televisiolle, jossa hän kertoi elämästään sekä ortodoksisuuden nykyisistä haasteista.

Toimittajan kysymykseen patriarkka Bartholomeos vastasi luonteenomaisesti: “Konstantinopolin etuoikeus kantaa mukanaan tiettyjä velvollisuuksia, niin voisi sanoa.”

“Näitä velvollisuuksia on Konstantinopolin kirkko kantanut vuosisatojen ajan palvellen ja tukien sisarkirkkoja. Historialliset asiakirjat todistavat Konstantinopolin istuimen roolista,” painotti ekumeeninen patriarkka.

“Luonnollisesti en minä enkä seuraajani koskaan luovu niistä oikeuksista, jotka ekumeeniset kirkolliskokoukset ovat meille antaneet. Me säilytämme ne aina kalliina aarteena palvellaksemme ortodoksiveljiämme kaikkialla maailmassa, jokaisessa ortodoksisessa kirkossa.”

Patriarkka tähdensi edelleen, että Konstantinopolin patriarkalla on etuoikeuksia, joita yhdelläkään toisella kirkon päämiehellä ei ole:

“Tässä suhteessa nämä etuoikeudet kuuluvat yksin ekumeeniselle patriarkalle. Mutta ei minun edeltäjäni eikä minäkään ole käyttänyt niitä pakottaakseen muita kirkkoja tahtoonsa tai mielipiteeseensä. Päinvastoin olemme käyttäneet Konstantinopolin istuimen etuoikeuksia tukeaksemme muita kirkkoja niiden päivittäisessä elämässä, erityisesti silloin, kun ne ovat kohdanneet sielunhoidollisia haasteita – ei vallan, vaan palvelun hengessä.”

Ukrainan autokefalia

Vuonna 2019 Ukrainan kirkolle ja metropoliitta Epifani (metropoliitta)|Epifanille]] annetusta autokefalian tomoksesta Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka totesi:

“Tuolloin patriarkaattimme teki tämän päätöksen uskoen, että toisaalta Ukrainan kirkolla oli oikeutettu vaatimus saada autokefalia, sillä se oli toistuvasti pyytänyt sitä ekumeeniselta patriarkaatilta – ei vain viime vuosina, vaan jo paljon aikaisemmin, ainakin vuosina 1919–1920, ehkä jo aiemmin.

Ja kun Ukrainasta tuli itsenäinen valtio Neuvostoliiton hajottua, sen piispat pyysivät autokefaliaa Moskovalta. Se oli virhe – heidän olisi pitänyt osoittaa vetoomuksensa ekumeeniselle patriarkaatille. Tiedättehän, että se pyyntö, jonka he Moskovalle jättivät, oli allekirjoitettu myös metropoliitta Onufrin toimesta – tosin ei vielä silloin Kiovan metropoliittana, vaan toisessa asemassa”.

”Ekumeenisen patriarkaatin näkemyksen mukaan Ukrainalla on oikeus saada autokefalia, ja jokaisella itsenäisellä valtiolla on oikeus omaan paikalliskirkkoonsa. Toisaalta vain ja ainoastaan ekumeenisella patriarkaatilla on valta myöntää autokefalia – niin kuin se on tehnyt kaikille mainitsemilleni kirkoille alkaen Venäjän kirkosta 1500-luvulla ja jatkuen 1800- ja 1900-luvuilla Balkanin kirkkoihin.”

Hän jatkoi: “Me teimme sen, mikä oli itsestään selvää – että ukrainalaisilla tulee olla oma autokefaalinen kirkko. Käytimme kanonista oikeutta, joka kuuluu meille ja vain meille, myöntääksemme tuon autokefalian.”
Patriarkka lisäsi painokkaasti, että nykyinen tehtävä on kaikkien Ukrainan ortodoksien – sekä Onufrin että Epifanin johtamien – “yhtyä yhdeksi paikalliskirkoksi, ei vain teoriassa vaan myös käytännössä, ja tulla tunnustetuksi kaikkien sisarkirkkojen toimesta. Uskon, että tämä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Meidän ei tule olla kärsimättömiä ja odottaa sen tapahtuvan yhdessä yössä.

Muistakaamme, että muidenkin kirkkojen autokefaliaa ei heti tunnustettu. Aina oli välivaihe ennen kuin se tuli yleisesti hyväksytyksi. Olen vakuuttunut, että Jumalan armon ja ortodoksiveljiemme hyvän tahdon avulla näin tapahtuu tulevina vuosina tai ehkä vuosikymmeninä. Joka tapauksessa ekumeeninen patriarkaatti ei koskaan peräänny eikä peruuta Ukrainalle myöntämäänsä autokefaliaa – ja tästä haluan olla täysin selvä.”

Kreetan pyhä ja suuri kirkolliskokous

Kysyttäessä valmisteluista Kreetan pyhää ja suurta kirkolliskokousta varten ekumeeninen patriarkka totesi:

“Patriarkkaattini vuosina voin sanoa antaneeni voimakasta vauhtia panortodoksiselle yhteistyölle. Minä perustin ensimmäisenä ortodoksisten esipaimenten kokoontumisten käytännön. Palvelimme yhdessä liturgiassa patriarkaatissa vuonna 1992 ja annoimme käytännön tukea autokefaalisten kirkkojen ykseydelle. Sen jälkeen olemme kokoontuneet useita kertoja, viimeksi tammikuussa 2016, juuri ennen Kreetan kirkolliskokousta.”

Viitaten kokousta edeltäviin tapahtumiin hän totesi: “Vaikka olimme kaikki sopineet käsiteltävistä aiheista ja allekirjoittaneet Kreetan pyhän ja suuren kirkolliskokouksen sääntöjen hyväksymisen, valitettavasti neljä sisarkirkkoa päätti viime hetkellä olla osallistumatta. Siitä huolimatta uskon, että kirkolliskokous pidettiin onnistuneesti.”

Patriarkka Bartholomeos muistutti, että ekumeeninen patriarkaatti teki vuosien varrella monia uhrauksia ja myönnytyksiä edistääkseen panortodoksista ykseyttä ja yhteistyötä: “Näihin kuului myös autokefalian kysymys. Vaikka yksin meillä oli oikeus myöntää se – alkaen Venäjän kirkosta ja myöhemmin Balkanin kirkoista – suostuimme silti ottamaan tämän asian esille Rodoksen ja Geneven synodeissa. Pääsimme jopa siihen pisteeseen, että keskustelimme, miten uuden kirkon autokefalian tomos tulisi allekirjoittaa.”

Venäjän kirkon reaktio

“Patriarkaattimme ehdotti, että tällaisissa tapauksissa ekumeeninen patriarkka julistaisi päätöksen ja muut esipaimenet allekirjoittaisivat sen. Tätä vastusti tuolloin Volokolamskin metropoliitta Ilarion. Ehdotus ei tullut hyväksytyksi. Niinpä, koska yksimielisyyttä ei valmisteluvaiheessa saavutettu, autokefalian aihe poistettiin Kreetan kirkolliskokouksen asialistalta.”

Kirkkojen välinen vuoropuhelu

Ekumeeninen patriarkka korosti vuoropuhelun välttämättömyyttä uskontojen, tunnustusten ja kirkkojen välillä: “Nämä vuoropuhelut johtavat meidät aikanaan ykseyteen. Siihen asti ihmisten, kulttuurien ja uskontojen on tehtävä yhteistyötä ihmiskunnan hyväksi.”

Hän jatkoi: “Katolisen kirkon kanssa etenemme veljellisesti. Olemme aloittaneet teologisen dialogin, joka avattiin Patmoksen synodissa ja käsittelee etuoikeutta ja yhteistä synodaalisuutta. Käymme myös virallisia teologisia vuoropuheluja luterilaisten ja anglikaanien kanssa – aina ekumeenisen patriarkaatin aloitteesta. Noin 40 vuoden ajan on lisäksi käyty akateemisia vuoropuheluja juutalaisuuden ja islamin kanssa.”

Ekumeenisen patriarkan rooli

Lopuksi ekumeeninen patriarkka pohti tehtävänsä vastuuta:

“Se, joka tahtoo täyttää ortodoksian ensimmäisen patriarkan velvollisuudet, ei saa koskaan nukkua rauhassa, sillä lukemattomat haasteet vaativat huomiota. Onneksi minulla on hyviä työtovereita ja rakastan työtäni.

Kysyitte, kadunko, että otin vastaan tämän ristin. En kadu. Konstantinopolin istuinta – sen historiaa ja vuosisatojen todistusta – ei voi jättää tyhjäksi. Laumamme Konstantinopolissa on pieni, mutta diasporassa paljon suurempi, ja kaikki katsovat Äitikirkkoon, meidän pyhään keskukseemme, saadakseen sieltä äänen, joka rohkaisee, tukee ja todistaa. Juuri sitä olemme Jumalan armosta kaikki nämä vuodet pyrkineet antamaan.”

---

(Lähde: Orthodox Times)