Grishinan kirkko

Grishinan kirkko

Kari Suomalaisen vuonna 1943 tekemän TK-piirroksen alareunaan on kirjoitettu nimi ”Grishinan kirkko”. Se ei kuitenkaan ole kirkon varsinainen nimi. Piirroksen rakennus voidaan arkkitehtuurinsa perusteella tunnistaa käytännössä varmasti Soginitsyn Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän kirkoksi (Храм святителя Николая Чудотворца в деревне Согиницы), joka sijaitsee Soginitsyn kylässä (Согиницы) nykyisellä Leningradin alueella (Ленинградская область), Podporožjen piirissä (Подпорожский район). Kirkko seisoo Važinka-joen (Важинка), Syvärin (Свирь) sivujoen, rannalla.

Miksi Kari Suomalainen sitten kirjoitti kuvaansa Grishinan kirkko? Selitys löytyy suomalaisesta sota-ajan paikannimistöstä. Soginitsyn lähistöllä sijaitsee Grišinon kylä (Гришино), ja suomalaisessa jatkosodan aikaisessa aineistossa siitä käytettiin muotoja Grishina ja Grisino. SA-kuva-arkistossa on 26.7.1942 otettu valokuva nimellä ”Maisemia Grishinan kylästä: Sisäkuva kirkosta”, ja 21.8.1943 otettu valokuva on puolestaan nimetty ”Grisinon kylän kirkko”. Näin ollen Suomalaisen käyttämä nimi ei ollut kirkollinen nimi, vaan suomalaisessa sotilas- ja kuva-aineistossa käytetty paikannimi.

Siksi myös tämän artikkelin otsikkona on Grishinan kirkko. Nimi kertoo siitä, millaisena ja millä nimellä kirkko tuli suomalaisten nähtäväksi jatkosodan aikana. Historiallisesti ja kirkollisesti kyse on kuitenkin Soginitsyn Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän kirkosta.

Vanha ortodoksinen kirkkopaikka Syvärin seudulla

Soginitsy on vanha ortodoksinen kirkkopaikka eli pogosta. Venäjänkielinen nimi Soginitsyn pogosta (Согинский погост) tarkoitti historiallisesti paitsi kirkkoa myös sen ympärille rakentunutta maaseudun kirkollista keskusta hautausmaineen ja lähikylineen.

Nykyinen Nikolaoksen kirkko ei ollut paikan ensimmäinen pyhäkkö. Arkistolähteiden mukaan Soginitsyn pogostalla oli Nikolaos Ihmeidentekijälle omistettu kirkko jo vuonna 1600 tai 1601, ja se puolestaan rakennettiin paikalla aikaisemmin sijainneen tsasounan paikalle. Kirkollinen perinne ulottuu alueella siis huomattavasti nykyistä kirkkorakennusta kauemmaksi. Nykyinen puukirkko tunnetaan monissa lähteissä vuonna 1696 rakennettuna Nikolaoksen kirkkona. Kizhin museon tutkijat ovat kuitenkin arkistoaineiston perusteella tarkentaneet ajoitusta. Kirkossa olleessa vanhassa ristissä oli vihkimistä koskeva teksti, jonka vuosiluku oli ilmaistu vanhan, maailman luomisesta alkaneen ajanlaskun mukaan. Aikaisemmassa muunnoksessa ei ollut huomioitu sitä, että vuosi vaihtui tuolloin syyskuun alussa. Tutkimuksen perusteella kirkko onkin rakennettu ja vihitty vuonna 1695. Vuosi 1696 esiintyy silti yhä yleisesti sekä kirkollisissa että rakennushistoriallisissa esittelyissä.

Kirkon suojeluspyhä, pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä (святитель Николай Чудотворец), oli luonteva valinta pohjoisen jokireitin varrella sijaitsevalle kirkolle. Nikolaos on ortodoksisen maailman rakastetuimpia pyhiä ja häntä on vuosisatojen ajan kunnioitettu erityisesti matkustavien, vesillä liikkuvien ja hädässä olevien auttajana.

Harvinainen puukirkko

Kari Suomalaisen piirroksessa kirkko näyttää lähes satumaiselta: korkea puinen rakennus kohoaa jyrkästi ylöspäin, sen päällä on valtava telttakatto ja korkealla kaiken yllä pieni sipulikupoli ristinsä kanssa. Etualalla näkyy toinen, matalampi telttakatto. Se kuuluu kirkkoon liittyvään kellotorniin.

Juuri nämä yksityiskohdat tekevät piirroksen kohteen tunnistamisen mahdolliseksi. Soginitsyn Nikolaoksen kirkko edustaa Äänisen ja Syvärin ympäristön vanhaa pohjoisvenäläistä puurakentamisen perinnettä. Rakennuksen ydin on korkea kahdeksankulmainen hirsirakenne, jonka yläpuolelle nousee toinen, pienempi kahdeksankulmainen osa ja sen päällä suuri telttakatto. Huippuna ovat kupoli ja risti. Kokonaisuuteen liittyvät alttariosa, eteisosa sekä katetun yhteyden välityksellä kellotorni.

Kari Suomalainen on tallentanut nämä rakenteelliset piirteet poikkeuksellisen tarkasti. Piirros ei ole pilakuva eikä mielikuvituksen tuote, vaan selvästi paikan päällä tehty rakennuksen tarkastelu. Kirkon korkea runko, kellotorni, telttakatot, kupoli ja ympäröivä maasto muodostavat tunnistettavan kokonaisuuden.

Soginitsyn Nikolaoksen kirkkoa pidetään erityisen arvokkaana siksi, että monet saman rakennusperinteen puukirkot ovat vuosisatojen kuluessa kadonneet. Se on yksi harvoista säilyneistä Syvärin ja Äänisen ympäristön vanhoista telttakattoisista puukirkoista.

Kesäkirkko ja profeetta Elian talvikirkko

Nikolaoksen kirkko oli niin sanottu kylmä kirkko. Suurta puurakennusta ei lämmitetty talvella, ja pohjoisessa tarvittiin siksi erillinen lämmitettävä talvikirkko.

Soginitsyn kirkkokokonaisuuteen rakennettiin 1800-luvulla profeetta Elian kirkko (церковь пророка Илии). Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1861 ja kirkko vihittiin vuonna 1864. Näin paikalle syntyi pohjoisille ortodoksisille pogostoille tyypillinen kokonaisuus: suuri kesäkirkko, pienempi lämmitettävä talvikirkko sekä kellotorni.

Tämä kirkollinen kokonaisuus on edelleen olemassa. Nykyisten kirkollisten tietojen mukaan jumalanpalveluksia toimitetaan kylmänä vuodenaikana profeetta Elian kirkossa ja lämpimänä vuodenaikana Nikolaoksen kirkossa.

Kirkon sisällä oli huomattava ikoniperintö

Soginitsyn Nikolaoksen kirkon arvo ei perustunut vain sen arkkitehtuuriin. Kirkossa oli vuosisatojen aikana muodostunut huomattava ikoniperintö.

Kirkon alkuperäinen ikonostaasi oli perinteinen puinen tyabloikonostaasi. Myöhemmin, 1800-luvulla, sen tilalle tehtiin uusi veistetty ja kullattu ikonostaasi. Vuoden 1872 kirkollisen esineluettelon avulla tutkijat ovat pystyneet selvittämään sen sisältöä varsin tarkasti. Ikonostaasissa oli peräti 82 ikonia. Osa niistä oli paljon itse nykyistä kirkkorakennusta vanhempia.

Säilyneiden ikonien joukossa on 1500- ja 1600-luvuille ajoitettuja teoksia. Useissa niistä näkyy voimakas Novgorodin ikonimaalausperinteen vaikutus. Nykyään tunnetaan noin 60 Soginitsyn Nikolaoksen kirkosta peräisin olevaa ikonia. Noin kolmekymmentä niistä on Pietarin Venäläisessä museossa (Государственный Русский музей) ja muut Pietarin Eremitaasissa (Государственный Эрмитаж).

Kirkon sisätilassa oli myös poikkeuksellisia puuveistoksia. Kattoa tukevissa puisissa pylväissä oli koristeita ja hevosenpäitä muistuttavia veistettyjä kannattimia. Tällainen koristeaihe tunnetaan pohjoisesta kansanomaisesta puurakentamisesta, mutta kirkkorakennuksessa se on harvinainen.

Suomalainen valokuvaaja huomasi saman erikoisuuden

Tähän liittyy mielenkiintoinen yhteys suomalaisiin SA-kuviin.

Vänrikki K. Borg kuvasi kirkon sisätiloja 26.7.1942. SA-kuvan alkuperäinen kuvateksti kuuluu:
”Maisemia Grishinan kylästä: Sisäkuva kirkosta. Taustalla erikoinen pylväs.”

Suomalaisen valokuvaajan huomio kiinnittyi siis juuri sellaiseen pylväsrakenteeseen, jota myöhempi rakennushistoriallinen tutkimus on pitänyt yhtenä kirkon sisätilojen erityispiirteistä.

Kuva on muutenkin merkittävä. Se kertoo, miltä kirkon sisätila näytti jatkosodan aikana tilanteessa, jossa kirkon normaali seurakunnallinen elämä oli jo katkaistu mutta rakennus ja osa sen vanhasta sisustuksesta olivat vielä olemassa.

Neuvostovalta sulki kirkon ennen sotaa

Soginitsyn Nikolaoksen kirkko ei ollut enää toimiva seurakuntakirkko silloin, kun suomalaiset saapuivat alueelle jatkosodan aikana.

Soginitsyn pogostan kirkko suljettiin jumalanpalveluksilta vuonna 1935 osana Neuvostoliiton uskonnonvastaista politiikkaa. Seuraavana vuonna museotyöntekijä F. A. Kalikin kävi kirkossa ja vei sieltä turvaan huomattavan osan vanhimmista ikoneista. Vuonna 1937 ne siirrettiin Venäläisen museon kokoelmiin Leningradiin. Sodan jälkeen kirkkoon jääneitä ikonostaasin osia siirrettiin ensin Važinyn alueelle ja myöhemmin Eremitaasiin.

Kirkon kohtalo kertoo samalla paljon 1900-luvun Venäjän ortodoksisuuden historiasta. Vuosisatoja jumalanpalveluskäytössä ollut pyhäkkö menetti seurakunnallisen tehtävänsä, sen ikonit hajautuivat museoihin ja itse rakennus jäi vähitellen ilman alkuperäistä sisustustaan.

1950-luvulla ikonostaasi oli jo kokonaan poissa. Vuonna 1951 rakennus annettiin paikallisen kolhoosin käyttöön varastoksi.

Kari Suomalainen Syvärillä

Kun Kari Suomalainen (1920–1999) piirsi kirkon vuonna 1943, hän ei vielä ollut se koko Suomen tuntema poliittinen pilapiirtäjä, jollaisena hänet myöhemmin muistetaan.

Suomalainen oli aloittanut taideopinnot jo 16-vuotiaana Ateneumin piirustuskoulussa. Sota keskeytti opinnot, mutta hänen taiteellisia kykyjään ryhdyttiin käyttämään puolustusvoimien tiedotustoiminnassa. Hänet määrättiin TK-piirtäjäksi, ja hänen tehtävänään oli tallentaa rintaman elämää ja ympäristöä piirroksin.

Tiedotuskomppanioiden kuvaajat ja taiteilijat eivät tallentaneet vain taisteluita. Kuvissa ja piirroksissa näkyvät sotilaiden lisäksi kylät, ihmiset, maisemat, sillat, tiet ja rakennukset. Tässä ympäristössä syntyi myös Grishinan kirkko.

Piirros on kiinnostava juuri siksi, ettei siinä ole mitään pilapiirrosmaista. Suomalainen ei kommentoi eikä irvaile. Hän katsoo rakennusta taiteilijan silmin. Kirkko on työn varsinainen päähenkilö.

Myöhemmin Kari Suomalaisesta tuli suomalaisen pilapiirrostaiteen tunnetuin nimi. Helsingin Sanomien ensimmäinen varsinainen Karin päivän piirros ilmestyi vuoden 1950 lopussa, ja siitä alkoi yli neljä vuosikymmentä kestänyt ura. Grishinan kirkon piirros kuuluu siis hänen varhaisempaan tuotantoonsa ja muistuttaa siitä, että hänen taustansa oli kuvataiteilijan eikä vain pilapiirtäjän.

Suomalaiset dokumentoivat kirkkoa useita kertoja

Soginitsyn kirkko näyttää herättäneen suomalaisten TK-miesten kiinnostuksen useampaan kertaan.

K. Borg kuvasi kirkon sisätiloja heinäkuussa 1942. Kari Suomalainen piirsi rakennuksen vuonna 1943. Lisäksi sotilasvirkailija T. Norjavirta kuvasi kirkon 21.8.1943. SA-kuva-arkistossa Norjavirran valokuvan otsikko on ”Grisinon kylän kirkko”.

Nämä kuvat ja piirros muodostavat yhdessä kiinnostavan suomalaisen dokumenttiaineiston Soginitsyn kirkosta sota-aikana. Samalla ne auttavat ratkaisemaan Kari Suomalaisen piirroksen arvoituksen: hänen ”Grishinan kirkkonsa” ei ole kadonnut tai tunnistamaton itäkarjalainen kirkko, vaan sama Soginitsyn Nikolaoksen kirkko, jonka rakennushistoria voidaan jäljittää 1600-luvulle ja jonka edeltäjät vievät vielä kauemmaksi.

Kirkko säilyi – ja liturgia palasi

Sodan ja neuvostovuosien jälkeen rakennuksen tulevaisuus ei ollut itsestään selvä. Sen säilyminen vaati useita restaurointeja.

Merkittävä korjaus tehtiin jo vuosina 1973–1976. Uusi laaja restaurointi toteutettiin 2010-luvun lopulla ja 2020-luvun alussa. Nikolaoksen kirkon viimeisimmässä kunnostuksessa koko monen tonnin painoinen rakennus nostettiin tunkeilla, lahonneita hirsikertoja vaihdettiin, telttakattoa ja kupolin puupaanuverhousta kunnostettiin ja risti palautettiin paikalleen. Myös lattiaa, kattoa, ovia ja ikkunoita restauroitiin.

Restauroinnin jälkeen kirkossa toimitettiin jumalallinen liturgia 2.8.2021. Kirkollinen elämä oli alkanut palata Soginitsyyn jo aikaisemmin, ja nykyisin jumalanpalveluksia toimitetaan jälleen sekä Nikolaoksen että profeetta Elian kirkossa.

Tässä on kenties koko tarinan vaikuttavin yksityiskohta. Kun Kari Suomalainen seisoi kirkon edessä vuonna 1943 ja piirsi sen paperille, rakennuksessa ei enää toimitettu jumalanpalveluksia. Kirkko oli suljettu jo kahdeksan vuotta aikaisemmin. Suomalainen tallensi siis pyhäkön eräänlaisessa hiljaisuuden ajassa.

Nyt kirkko on jälleen myös kirkko, ei vain rakennusmuistomerkki.

Yksi piirros – monta historian kerrosta

Kari Suomalaisen Grishinan kirkossa kohtaavat poikkeuksellisella tavalla suomalainen sotahistoria, Syvärin seudun historia, vanha ortodoksinen kulttuuri ja pohjoisen puuarkkitehtuuri.

Rakennus oli seissyt paikallaan jo lähes kaksi ja puoli vuosisataa ennen kuin Suomalainen piirsi sen. Sen kirkollinen historia ulottui vielä kauemmaksi. Siellä oli vuosisatojen ajan toimitettu liturgiaa, kastettu, vihitty, siunattu vainajia ja vietetty Nikolaos Ihmeidentekijän juhlia. Kirkon seinien sisällä oli ollut kymmeniä ikoneita, joiden vanhimmat osat kuuluivat jo 1500-luvun ortodoksiseen kulttuuriperintöön.

Sitten tuli vallankumous, uskonnonvastainen neuvostoaika, kirkon sulkeminen, ikonien siirtäminen museoihin ja sota. Yhteen tämän historian lyhyeen hetkeen osui suomalainen nuori taiteilija kynineen ja paperineen.

Kari Suomalainen ei voinut vuonna 1943 tietää, mikä kirkon myöhempi kohtalo olisi. Hän tuskin myöskään arvasi, että hänen piirroksensa voisi yli kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin auttaa tunnistamaan ja kertomaan tämän vanhan ortodoksisen pyhäkön historiaa.

Piirroksen alareunassa lukee Grishinan kirkko.

Kirkon oikea nimi on Soginitsyn Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän kirkko (Храм святителя Николая Чудотворца в деревне Согиницы).

Ja se seisoo edelleen samalla paikalla.

Ortodoksi.net
x.x.2026
---
Kuvateksti

Grishinan kirkko. Kari Suomalaisen vuonna 1943 tekemä TK-piirros esittää Soginitsyn Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän kirkkoa (Храм святителя Николая Чудотворца в деревне Согиницы) kellotorneineen. Suomalaisessa sota-ajan aineistossa kirkosta käytettiin läheiseen Grišinon kylään (Гришино) liittyviä nimiä Grishina ja Grisino. Kirkko tunnetaan yleisesti vuonna 1696 rakennettuna, mutta Kizhin museon arkistotutkimus ajoittaa sen vuoteen 1695. Kuva: SA-kuva / Kari Suomalainen.

Lähteet ja verkkolähteet

• Museo Kizhi – I. A. Antropova & A. G. Noskova: История и иконописное убранство церкви Святителя Николая в Согиницах (Согинский погост). Laajin tässä artikkelissa käytetty tutkimus kirkon historiasta, rakentamisajankohdasta, ikonostaasista ja ikoneista. Kizhin museon tutkimus
• Sotamuseo / Finna: Maisemia Grishinan kylästä: Sisäkuva kirkosta. Taustalla erikoinen pylväs. Vänrikki K. Borg, 26.7.1942. SA-kuva / Finna – Grishinan kirkon sisäkuva
• Sotamuseo / Finna: Grisinon kylän kirkko. Sotilasvirkailija T. Norjavirta, 21.8.1943. SA-kuva / Finna – Grisinon kylän kirkko
• Tihvinän hiippakunta (Тихвинская епархия): Храм Святителя Николая Чудотворца, деревня Согиницы. Kirkon historiaa, rakennusta ja sisätiloja. Tihvinän hiippakunnan esittely
• Pietarin metropolia (Санкт-Петербургская митрополия): Отреставрирован Никольский храм в Согиницах. Tietoja vuoden 2021 restauroinnista ja sen jälkeisestä liturgiasta. Pietarin metropolian uutinen restauroinnista
• Pietarin metropolian Globus-palvelu: Храм Свт. Николая Чудотворца в д. Согиницы. Nykyiset kirkolliset tiedot ja jumalanpalveluskäyttö. Soginitsyn Nikolaoksen kirkon nykyiset tiedot
• Sobory.ru: Согиницы, Церковь Николая Чудотворца. Rakennushistoriaa ja tietoja kirkon ikoniperinnöstä. Sobory.ru – Soginitsyn Nikolaoksen kirkko
• Visavuoren museo: Kari Suomalainen (1920–1999). Kari Suomalaisen taideopinnot, toiminta TK-piirtäjänä ja myöhempi ura.

Visavuori – Kari Suomalainen
KESKEN