UO ja tekoäly 04

UO ja tekoäly 04

Kaunis kuva ei vielä kerro totuutta – tekoäly, ikonit ja uskonnonopetus

Tekoälyn mahdollisuuksia ja ongelmia on käsitelty tämän sarjan aikaisemmissa osissa opettajan työn, oppilaan ymmärtämisen ja monikielisen opetuksen näkökulmista. Kuvien kohdalla kysymys tulee erityisen lähelle ortodoksista perinnettä. Tekoäly voi tuottaa hetkessä kuvan, joka näyttää vanhalta ikonilta tai suomalaisen ortodoksisen kirkon sisätilalta. Mutta mitä oppilas tällaisesta kuvasta oppii, ja mistä opettaja tietää, vastaako se todella sitä, mitä sillä halutaan opettaa?

Aihe ansaitsee tarkastelua myös silloin, kun tekoäly herättää vastustusta. Kaikkea epäilyä ei pidä selittää muutosvastarinnaksi, mutta pelkkä torjuminenkaan ei vielä auta erottamaan hyödyllistä käyttöä harhaanjohtavasta. Uskonnonopetuksessa tarvitaan kykyä perustella sekä tekoälyn käyttäminen että sen käyttämättä jättäminen.

Vastustuksen perusteita kannattaa kuunnella

Roomalaiskatoliseen jesuiittajärjestöön kuuluva Angelo Jesus Canta käsittelee uskonnollisia tekoälykuvia roomalaiskatolisessa America-lehdessä 29. lokakuuta 2026 julkaistussa kirjoituksessaan. Hän suhtautuu niiden käyttöön jyrkän kielteisesti ja nostaa esiin taiteilijoiden työn, kuvien hengellisen merkityksen sekä helppouden tavoittelun. Hänen kysymyksensä on aiheellinen: mitä yhteisö kertoo arvoistaan valitessaan kuvituksen ensisijaisesti nopeuden ja hinnan perusteella? Kirjoitus on roomalaiskatolisesta näkökulmasta laadittu kannanotto, ei tutkimus eikä ortodoksisen kirkon linjaus.

Ortodoksisessa opetuksessa tästä voi jatkaa kysymällä, mitä kuvalla oikeastaan tehdään. On eri asia havainnollistaa tehtävän työvaiheita kuin esittää oppilaille kuva, jonka perusteella he muodostavat käsityksensä ikonista, pyhästä ihmisestä tai jumalanpalveluksesta. Jälkimmäisessä tilanteessa kuvan virhe voi muuttua huomaamatta oppilaan tiedoksi. Näyttävä toteutus saattaa vielä vahvistaa sen uskottavuutta.

Ortodoksien suhtautumista ei silti pidä kuvata yhtenäisen torjuvaksi ilman tutkimustietoa. Ioanna Komninoun tuoreessa kreikkalaisessa tutkimuksessa tekoälykoulutukseen osallistuneet 54 uskonnonopettajaa näkivät tekoälyssä hyötyjä opetuksen valmistelulle, mutta ilmaisivat samalla huolta sisällön luotettavuudesta ja uskonnonopetuksen erityisluonteesta. Valikoitunut osallistujajoukko ei edusta kaikkia opettajia, mutta tutkimus osoittaa, että käytännöllinen kiinnostus ja teologinen varovaisuus voivat esiintyä rinnakkain.

Ikonin näköinen kuva tarvitsee enemmän kuin silmäyksen

Opetusta varten on hyödyllistä erottaa toisistaan valokuva olemassa olevasta ikonista, tuon valokuvan tekninen korjaaminen ja kokonaan uuden, ikonilta näyttävän kuvan tuottaminen. Ero liittyy siihen, mitä kuvan voidaan sanoa dokumentoivan. Valokuvalla on tunnistettava kohde, vaikka kuvaajakin tekee rajauksia ja valintoja. Generoitu kuva voi puolestaan esittää kohteen, jota ei ole koskaan ollut olemassa.

Myös muokkaamisen rajalla tarvitaan tarkkuutta. Valotuksen korjaaminen voi auttaa näkemään alkuperäisen maalauksen paremmin. Puuttuvan käden, tekstin tai kasvon täydentäminen tekoälyllä voi jo lisätä kuvaan sellaista, mitä alkuperäisessä ei ollut. Uskonnonopetuksen kannalta ratkaisevaa on, tietääkö katsoja, mitä on muutettu ja mitä hänelle näytetään.

Tämä koskee erityisesti suomalaisen ortodoksisuuden esittämistä. Jos tehtävässä tutustutaan oman seurakunnan kirkkoon, todellinen kuva juuri siitä kirkosta kertoo paikallisesta elämästä enemmän kuin yleisluonteinen tekoälyn rakentama kirkkosali. Samalla syntyy mahdollisuus kysyä, kuka kuvat on maalannut, keitä niissä esitetään ja miksi ne ovat juuri siinä paikassa. Suomalaiset erityispiirteet säilyvät näkyvissä, kun opetusaineisto perustuu tunnistettaviin kohteisiin.

Opettajalle ei riitä ohjelman käyttötaito

Tekoälykuvan tekeminen voi olla helppoa, mutta sen arvioiminen vaatii aineenhallintaa. Opettajan on huomattava myös sisällöllinen ongelma, joka ei näytä tekniseltä virheeltä: kuva saattaa yhdistää eri perinteiden piirteitä, antaa henkilölle väärät tunnukset tai esittää kuvitellun tapahtuman historiallisena. Siksi uskonnonopettajan tekoälyosaamista ei voi mitata vain sillä, kuinka sujuvasti hän käyttää ohjelmaa.

Sama koskee opettajan omaa suhtautumista. Jos tekoäly tuntuu uskonnonopetukseen sopimattomalta, olisi hyödyllistä täsmentää, mikä sen käytössä huolestuttaa. Onko kyse virheistä, hengellisen auktoriteetin jäljittelystä, ihmistyön korvaamisesta vai siitä, ettei välineen toimintaa vielä tunneta? Erilaiset huolet tarvitsevat erilaisia vastauksia. Osa voidaan kohdata koulutuksella ja yhteisellä arvioinnilla; osa voi olla hyvä peruste jättää tekoäly pois tietystä tehtävästä.

Vastuu ei saisi jäädä yksittäisen opettajan harteille. Yhteisesti tarkistetut kuva-aineistot, selkeät alkuperätiedot ja mahdollisuus keskustella teologisista kysymyksistä kollegan kanssa auttaisivat enemmän kuin yleinen kehotus ottaa uusia välineitä käyttöön. Erityisen tärkeää tuki olisi opettajalle, jonka ortodoksisen sisällön tuntemus tai pedagoginen koulutus on vielä täydentymässä.

Kuvasta voi tehdä yhteisen tutkimisen kohteen

Monikielisessä ja eri-ikäisten oppilaiden UO-ryhmässä kuva voi avata yhteisen keskustelun silloinkin, kun kaikkien suomen kielen taito ei riitä pitkän tekstin lukemiseen. Kuva ei kuitenkaan selitä itse itseään. Sama ele, esine tai nimitys voi olla yhdelle oppilaalle tuttu ja toiselle aivan uusi, eikä yhteinen kotikieli takaa samanlaista uskonnollista kokemusta.

Kokeiltavaksi sopisi tehtävä, jossa tarkastellaan opettajan valitsemaa, alkuperältään tunnettua ikonia ja tekoälyn siitä laatimaa selostusta. Nuoremmat voisivat etsiä kuvasta selostuksessa mainittuja asioita. Vanhemmat tarkistaisivat nimiä, käsitteitä ja tulkintoja luotettavista lähteistä. Monikielisessä ryhmässä voitaisiin lisäksi vertailla, säilyykö saman käsitteen merkitys suomen-, ukrainan- ja venäjänkielisessä selityksessä. Tämä olisi pedagoginen kokeilu, jonka toimivuutta pitäisi arvioida käytännössä.

Tavoitteena ei olisi todistaa etukäteen tekoälyä hyväksi tai huonoksi. Oppilaat harjoittelisivat havaitsemisen ja tulkinnan eroa: mitä kuvassa todella näkyy, mitä siitä kerrotaan ja millä perusteella kertomukseen voi luottaa. Samalla myös opettajan oma ajattelu tulisi näkyväksi.

Ortodoksinen uskonnonopetus voi siis suhtautua tekoälyyn kriittisesti ilman, että keskustelu päättyy kieltoon. Se voi myös käyttää tekoälyä ilman, että jokainen sen tuottama kuva tai selitys hyväksytään opetusaineistoksi. Harkinnan mittana kannattaa pitää sitä, auttaako valittu väline oppilasta ymmärtämään paremmin juuri sitä traditiota, jota tunnilla tutkitaan.

Ortodoksi.net
29.10.2026

Lähteet ja aiemmat osat

• Angelo Jesus Canta, America, 29.10.2026: The Catholic case against A.I. art.
• Ioanna Komninou, Journal of Religious Education, 22.10.2026: Artificial intelligence in religious education: teacher perspectives from a national professional development context.
• Ortodoksi.net: UO ja tekoäly 01.
• Ortodoksi.net: UO ja tekoäly 02.
• Ortodoksi.net: UO ja tekoäly 03.
• Ortodoksi.net: Tekoäly ja ortodoksinen kirkko.