Basilissa Nikomedialainen
Ortodoksi.netista
Pyhä lapsimarttyyri Basilissa Nikomedeialainen
Pyhä lapsimarttyyri Basilissa (Vasilissa) eli Nikomedeian kaupungin liepeillä Vähässä-Aasiassa keisari Diocletianuksen vainojen aikana. Hän kärsi marttyyrikuoleman vuonna 303, ollessaan vain yhdeksän vuoden ikäinen, ja kuuluu varhaiskirkon tunnetuimpiin lapsimarttyyreihin. Hänen elämänsä ja kärsimyksensä todistavat kirkon uskoa siihen, että Kristuksen voima tulee ilmi heikkoudessa ja että myös lapsi voi olla täydellinen Kristuksen todistaja.
Vangitseminen ja tunnustus
Kun keisari Diocletianuksen käynnistämä suuri kristittyjen vaino ulottui Bitynian maakuntaan, myös Basilissa vangittiin ja vietiin maakunnan käskynhaltijan Aleksanterin eteen. Kuulusteluissa kävi ilmi, että nuoren tytön usko Kristukseen oli horjumaton. Hän ei suostunut uhraamaan epäjumalille eikä kieltämään Vapahtajaa, vaan tunnusti Kristuksen avoimesti ja pelottomasti.
Käskynhaltija antoi määräyksen kiduttaa lasta ankarasti. Basilissaa lyötiin kasvoihin, hänet riisuttiin ja ruoskittiin julmasti. Kidutusten keskellä hän huudahti toistuvasti: ”Jumalani, minä kiitän Sinua!” Hänen kiitoksensa ja rauhansa herättivät ihmetystä ja vihaa vainoojissa.
Kidutukset ja Jumalan varjelus
Koska kidutukset eivät murtaneet Basilissan uskoa, käskynhaltija käski lävistää hänen nilkkansa ja pujottaa niihin ketjun. Hänet ripustettiin ketjusta roikkumaan pää alaspäin ja altistettiin tukahduttavalle rikki- ja tervasavulle. Jumalan suojelus kuitenkin varjeli häntä, eikä hän vahingoittunut.
Tämän jälkeen Basilissa heitettiin tuliseen pätsiin, mutta tuli ei koskettanut häntä. Lopuksi hänet vietiin kahden leijonan eteen, mutta pedot eivät tehneet hänelle mitään. Näiden ihmeiden kautta tuli ilmeiseksi, ettei kysymys ollut inhimillisestä kestävyydestä, vaan Jumalan voimasta, joka vaikutti lapsen heikkouden kautta.
Käskynhaltijan kääntyminen
Nämä tapahtumat tekivät syvän vaikutuksen käskynhaltija Aleksanteriin. Hän ei enää voinut kieltää kristittyjen Jumalan voimaa, vaan liikuttui sydämessään ja pyysi pyhältä Basilissalta anteeksi tekojaan. Aleksanteri luopui vainoista ja tunnusti Kristuksen.
Nikomedeian piispa kastoi entisen vainoojan, ja jonkin ajan kuluttua Aleksanteri antoi rauhallisesti sielunsa Jumalan haltuun. Hänen kääntymyksensä nähtiin elävänä todistuksena siitä, kuinka Kristus voi muuttaa sydämen jopa vainon keskellä.
Pyhän Basilissan kuolema
Basilissa osallistui yhdessä piispan kanssa Aleksanterin hautaamiseen. Sen jälkeen hän vetäytyi hieman kaupungin ulkopuolelle rukoilemaan. Kivestä, jonka päällä hän seisoi, alkoi ihmeellisesti vuotaa vettä. Basilissa joi siitä ja kiitti Jumalaa Hänen hyvyydestään.
Lopulta hän rukoili Herraa ottamaan hänet luokseen. Tässä rukouksessa pyhä lapsimarttyyri luovutti rauhallisesti sielunsa Jumalan käsiin, ilman uutta väkivaltaa, täytettyään marttyyrikutsumuksensa kärsimyksen ja uskollisuuden kautta.
Hengellinen merkitys
Pyhä lapsimarttyyri Basilissa on kirkossa esikuva siitä, että todellinen voima ei synny iästä, ruumiin voimasta tai asemasta, vaan täydellisestä luottamuksesta Jumalaan. Hänen elämänsä osoittaa, että Kristuksen todistaminen ei ole vain sanoja, vaan elämää, joka annetaan kokonaan Jumalan haltuun.
Hänen muistonsa rohkaisee erityisesti rukoilemaan lasten puolesta ja muistuttaa, että Jumalan valtakunta kuuluu niille, jotka vastaanottavat sen lapsen kaltaisina.
Muistopäivä on vuosittain syyskuun 3. päivä.