Kristuksen kaksitoista apostolia
Ortodoksi.netista
Kristuksen kaksitoista apostolia – heidän vaelluksensa ja loppunsa
Kristus valitsi ympärilleen kaksitoista apostolia, jotka ylösnousemuksen ja Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen lähtivät viemään evankeliumia tunnettua maailmaa laajemmalle. Lyhyessä ajassa heidän työnsä ulottui Välimeren alueelta aina Intiaan ja mahdollisesti vielä kauemmas. Apostolien vaellus, heidän kärsimyksensä ja useimpien marttyyrikuolema muodostavat kristillisen kirkon perustavan todistuksen: Kristuksen ylösnousemus ei jäänyt yksittäiseksi tapahtumaksi, vaan tuli eletyksi ja julistetuksi koko maailmalle.
Kun Juudas Iskariotin lankeemus ja itsemurha katkaisivat yhden apostolin tien, apostolien joukkoon valittiin Mattias, jotta Kristuksen asettama luku täyttyisi. Näin apostolinen todistus säilyi kokonaisena, ja kirkko jatkoi elämäänsä apostolien varaan rakentuneena yhteisönä.
Pietari
Apostoli Pietari, alkuperäiseltä nimeltään Simon, nousi ylösnousemuksen jälkeen alkuseurakunnan keskeiseksi johtohahmoksi. Hän saarnasi Jerusalemissa, johdatti uusia kristittyjä ja puolusti evankeliumin sanomaa myös vainojen keskellä. Helluntain jälkeen Pietarin tiedetään toimineen Samariassa, Antiokiassa ja Vähässä-Aasiassa.
Lopulta hänen tiensä johti Roomaan, jossa hän yhdessä apostoli Paavalin kanssa julisti Kristusta keisarikunnan sydämessä. Keisari Neron vainojen aikana Pietari vangittiin ja teloitettiin. Kirkollisen perimätiedon mukaan hänet ristiinnaulittiin pää alaspäin hänen omasta pyynnöstään, sillä hän ei katsonut olevansa arvollinen kuolemaan samoin kuin Herransa. Hänen marttyyrikuolemansa sijoitetaan paikalle, jossa nykyään kohoaa Pyhän Pietarin basilika.
Andreas
Pietarin veli Andreas oli yksi ensimmäisistä, jotka vastasivat Kristuksen kutsuun. Ennen sitä hän oli kuulunut Johannes Kastajan opetuslapsiin. Andreas suuntasi lähetysmatkansa erityisesti itään ja pohjoiseen, Vähään-Aasiaan, Mustanmeren alueelle ja Kreikkaan. Ortodoksisessa perinteessä hänet tunnetaan Konstantinopolin kirkon perustajana ja useissa maissa kansallisen kirkon esikuvana.
Kreikassa Andreasta kutsutaan ”hellenien apostoliksi”. Hän kärsi marttyyrikuoleman Patraksessa, missä hänet ristiinnaulittiin x-muotoiseen ristiin. Perimätiedon mukaan hänkin pyysi, ettei häntä ristiinnaulittaisi samalla tavalla kuin Kristusta.
Jaakob, Sebedeuksen poika
Sebedeuksen poika Jaakob, jota kutsutaan vanhemmaksi Jaakobiksi, oli ensimmäinen apostoli, joka kärsi marttyyrikuoleman. Hän toimi aluksi Jerusalemissa Pietarin ja Johanneksen rinnalla, mutta perimätieto liittää hänen lähetysmatkansa myös Iberian niemimaalle, erityisesti nykyisen Espanjan alueelle.
Palattuaan Jerusalemiin hän joutui kuningas Herodes Agrippan vangitsemaksi ja teloitettiin mestaamalla vuonna 44, kuten Apostolien teoissa kerrotaan. Hänen pyhäinjäännöstensä uskotaan päätyneen Santiago de Compostelaan, josta muodostui yksi kristikunnan tunnetuimmista pyhiinvaelluskohteista.
Johannes
Apostoli Johannes, Sebedeuksen nuorempi poika ja siis Jaakobin veli, myös nimellä ”rakas opetuslapsi” kutsuttu, tunnetaan syvällisestä teologisesta perinnöstään. Hänen nimiinsä liitetään Johanneksen evankeliumi, kolme kirjettä ja Ilmestyskirja. Hän vaikutti aluksi Jerusalemissa, mutta myöhemmin pitkään Efesoksessa, jossa hän johti seurakuntaa ja ohjasi kirkon elämää.
Johannes ei kuollut marttyyrina, vaikka hän koki vainoa ja karkotuksen Patmoksen saarelle keisari Domitianuksen aikana. Patmoksella hän sai näyt, joista syntyi Ilmestyskirja. Palattuaan Efesokseen hän kuoli korkeassa iässä noin vuoden 100 tienoilla.
Jaakob, Alfeuksen poika
Toinen apostoli Jaakob, Alfeuksen poika, tunnetaan lisänimellä ”pienempi”. Hänellä oli merkittävä asema Jerusalemin seurakunnassa, ja hänen opetuksensa heijastuvat Uuden testamentin Jaakobin kirjeessä, jossa korostuvat uskon ja tekojen välinen yhteys.
Perimätiedon mukaan Jaakob kärsi marttyyrikuoleman Jerusalemissa noin vuonna 62. Suuri neuvosto tuomitsi hänet, ja hänet surmattiin kivittämällä ja nuijin.
Matteus
Matteus, jota kutsuttiin myös Leeviksi, oli tullimies ennen Kristuksen kutsua. Hän kirjoitti oman nimensä mukaan nimetyn evankeliumin, joka on erityisesti juutalaisille suunnattu ja täynnä Vanhan testamentin viittauksia.
Matteus saarnasi aluksi Juudeassa ja myöhemmin laajemmalla alueella, muun muassa Persiassa ja Etiopiassa. Perimätiedon mukaan hän kärsi marttyyrikuoleman Etiopiassa kesken jumalanpalveluksen, koska hänen opetuksensa oli johtanut monia kristinuskoon.
Filippus
Apostoli Filippus oli yksi ensimmäisistä kutsutuista ja johdatti myös Natanaelin Kristuksen luo. Hänen lähetysmatkansa suuntautuivat Samariaan, Vähään-Aasiaan ja Syyriaan. Hänen työnsä yhteydessä kerrotaan ihmeistä ja pahojen henkien karkottamisesta.
Filippus kärsi marttyyrikuoleman Hierapoliksessa nykyisen Turkin alueella. Perimätiedon mukaan hänet ristiinnaulittiin tai surmattiin rautakoukkujen avulla hänen opetustyönsä herättämän vastustuksen vuoksi.
Bartolomeus (Natanael)
Bartolomeus, jota pidetään samana henkilönä kuin Natanael, tunnetaan Kristuksen sanoista: ”Tässä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä.” Hänen lähetysmatkansa ulottuivat laajalle, muun muassa Intiaan, Armeniaan ja Mesopotamiaan.
Intiassa hän saarnasi Matteuksen evankeliumia, ja Armeniassa hänen työnsä vaikutti ratkaisevasti kristinuskon juurtumiseen. Bartolomeus kärsi poikkeuksellisen julman marttyyrikuoleman: hänet nyljettiin elävältä ja surmattiin tämän jälkeen.
Tuomas
Apostoli Tuomas muistetaan usein epäilystään, mutta hänen uskonsa ja rohkeutensa ilmenivät erityisesti hänen lähetysmatkoillaan. Perimätiedon mukaan hän vei evankeliumin Intiaan saakka ja loi perustan siellä edelleen elävälle kristilliselle perinteelle.
Tuomas kärsi marttyyrikuoleman Mylaporessa, nykyisessä Chennaissa, noin vuonna 72. Hänet surmattiin keihäillä hänen rukoillessaan.
Juudas Taddeus
Juudas, jota kutsutaan myös Taddeukseksi erotukseksi Juudas Iskariotista, on Uuden testamentin Juudaksen kirjeen kirjoittaja. Hän saarnasi Mesopotamiassa, Armeniassa ja Persiassa ja teki perimätiedon mukaan monia ihmeitä.
Hänen marttyyrikuolemastaan on useita kertomuksia, mutta useimmat sijoittavat sen 60-luvulle. Hänen kerrotaan kuolleen joko nuijittuna, ristiinnaulittuna tai nuolien lävistämänä.
Simon Kiivailija
Simon Kiivailija, jota kutsutaan myös Kananilaiseksi (Kananeus), erotetaan tällä nimityksellä apostoli Simon Pietarista. Hänen nimensä viittaa joko luonteeseen tai aiempaan yhteyteen seloottiliikkeeseen.
Hänen saarnaamisensa ulottui perimätiedon mukaan Juudeasta Pohjois-Afrikkaan ja Persiaan. Hänen kuolemastaan ei ole varmoja tietoja, mutta joidenkin lähteiden mukaan hän kärsi marttyyrikuoleman sahattuna kahtia.
Mattias
Mattias (joskus myös käytetään muotoa Matias) valittiin apostolien joukkoon Juudas Iskariotin tilalle. Hän oli seurannut Kristusta tämän julkisen toiminnan alusta asti ja oli ylösnousemuksen todistaja.
Hänen lähetysmatkansa suuntautuivat Juudeaan, Vähään-Aasiaan ja mahdollisesti Etiopiaan. Hänen marttyyrikuolemastaan on vain hajanaista tietoa, mutta perimätiedon mukaan hänet surmattiin joko kivittämällä tai ristiinnaulitsemalla.
Tämä artikkeli perustuu alun perin Greek Reporter -lehdessä julkaistuun artikkeliin, jota on muokattu ja täydennetty Ortodoksi.netin lukijakuntaa ja suomalaista kontekstia varten.