Toiminnot

Suuren paaston alku 8

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 21. helmikuuta 2026 kello 13.35 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: <!--== Kahdeksas päivä – uuden luomisen aamu == Kuva:18_kurbinovo_stefanos.jpg|thumb|400px|Luomisen 8. päivä.<br><!--''Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui. Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.<br> Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltai...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

]] Luomiskertomus päättyy seitsemänteen päivään, Jumalan lepoon. Mutta kirkon elämä ei pysähdy seitsemään. Ortodoksisessa traditiossa puhutaan kahdeksannesta päivästä.

Miksi juuri kahdeksas?

Raamatun viikossa on seitsemän päivää. Seitsemän merkitsee täyteyttä ja luomisen kokonaisuutta. Seitsemännen päivän lepo kruunaa luodun maailman. Kahdeksas päivä ei siis kuulu enää samaan kiertoon. Se on jotakin, joka ylittää luonnollisen ajan.

Siksi ylösnousemuksen päivä on kahdeksas päivä.

Kristus nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina. Samalla se on myös kahdeksas päivä – päivä, joka seuraa seitsemän päivän täyteyttä. Se merkitsee uuden luomisen alkua. Jos ensimmäinen luominen alkoi sanalla “Tulkoon valo”, uusi luominen alkaa tyhjällä haudalla ja ylösnousemuksen valolla.

Kirkon traditiossa tämä näkyy monin tavoin. Kasteallas on usein kahdeksankulmainen, sillä kaste on siirtymistä uuteen luomiseen. Monet vanhat kirkot on rakennettu kahdeksankulmaisen symboliikan varaan. Sunnuntai on viikoittainen pääsiäinen – kahdeksas päivä keskellä aikaa.

Paaston näkökulmasta kahdeksas päivä antaa koko kilvoitukselle suunnan. Emme paastoa palataksemme vain luomisen alkuun, vaan astuaksemme kohti uutta luomista. Luomiskertomuksen seitsemän päivää kertovat, miten maailma sai muotonsa. Kahdeksas päivä kertoo, miten kuolema menetti valtansa.

On merkittävää, että kahdeksas päivä ei kumoa seitsemää edellistä. Se ei hävitä luomista, vaan täyttää sen. Kristuksessa luominen saavuttaa päämääränsä. Jumalan kuva ihmisessä, joka kuudentena päivänä asetettiin maailmaan, kirkastuu ylösnousemuksen valossa.

Paaston matkalla kahdeksas päivä on lupaus. Kun rukous tuntuu kuivalta ja kilvoitus raskaalta, kirkko muistuttaa: matkan päässä ei ole vain lepo, vaan elämä. Ei vain hiljaisuus, vaan ilo. Ei vain seitsemännen päivän rauha, vaan kahdeksannen päivän kirkkaus.

Kahdeksas päivä on siksi enemmän kuin numero. Se on toivo. Se kertoo, että Jumalan työ ei pääty siihen, minkä näemme nyt. Luominen avautuu iankaikkisuuteen. Ylösnousemuksen aamu on jo alkanut.
---
Aleksanteri
---
(Kuvan ylösnousemuksen ikoni on Ortodoksi.netin perussivuilla olevasta virtuaalisesta ikoninäyttelystä "Munkki Stefanos: Kohtalona Kurbinovon freskot" ja sen on siis maalannut munkki Stefanos.) ---

Kuuntele artikkeli YouTube-videolta.

-->