Avioero

Kun avioliitto rikkoutuu – ortodoksinen näkemys avioerosta

Ortodoksinen kirkko opettaa, että avioliitto on sakramentti eli pyhä mysteerio, jossa kaksi ihmistä liitetään toisiinsa ja Kristukseen. Avioliitto ei ole vain juridinen sopimus, vaan syvästi hengellinen yhteys, joka kuvastaa Kristuksen ja Kirkon välistä liittoa. Tämä näkökulma erottaa ortodoksisen käsityksen monessa suhteessa sekulaarisesta (maallisesta) tai pelkästään juridisesta näkökulmasta.

Kun avioliitto päättyy, ortodoksisessa kontekstissa on tärkeää ymmärtää, miten kirkko näkee tilanteen eri näkökulmista. Siviilioikeudellinen avioero ei itsessään pura kirkollisesti siunattua avioliittoa, ja siksi eronneen ortodoksin tulee huolehtia myös kirkollisesta asemastaan ennen tulevia elämän ratkaisuja.

Avioliitto ja sen pyhyys

Ortodoksinen kirkko pitää avioliittoa sakramenttina ja pyhänä kutsumuksena, jossa miehen ja vaimon välinen side on näkyvä merkki Kristuksen ja Kirkon suhteesta. Tämä ymmärrys korostaa avioliiton syvempää hengellistä tarkoitusta ja merkitystä Kristuksessa.

Kirkollinen avioero ja kirkollinen ekonomia

Ortodoksinen kirkko ei pidä avioeroa avioliiton ihanteena, mutta kirkko voi pastoraalisen harkinnan, eli kirkollisen ekonomian, hengessä myöntää kirkollisen avioeron silloin, kun avioliitto on käytännössä tuhoutunut eikä sitä voida kohtuudella pelastaa. Kyse ei ole kirkon ihanteen muuttamisesta, vaan siitä, että kirkko soveltaa oppiaan armollisesti ja pastoraalisesti ihmisen heikkouden ja todellisuuden keskellä.

Tämä oikonomia tai ekonomia tarkoittaa kanonisessa perinteessä harkittua ja laupeuden hengessä tapahtuvaa poikkeamaa kirjaimellisesta sääntövaatimuksesta, jotta kirkon henki ja rakkaus voidaan toteuttaa konkreettisissa elämän tilanteissa.

A. Kun molemmat puolisot ovat ortodokseja

Jos molemmat aviopuolisot ovat ortodokseja ja heidän avioliittonsa on siunattu ortodoksisessa kirkossa, siviiliviranomaisen myöntämä avioero ei kirkon silmissä automaattisesti pura avioliittoa. Kirkollinen avioero tulee hakea erikseen piispan luvalla. Vasta tämä kirkollinen päätös katkaisee kirkollisesti avioliiton siteen niin, että kummankin on mahdollista solmia uusi kirkollinen avioliitto.

Tämä tarkoittaa käytännössä, että:

• Ortodoksi, joka on eronnut vain siviilioikeudellisesti, on kirkollisesti edelleen naimisissa, jos kirkollista avioeroa ei ole myönnetty.
• Uuden kirkollisen avioliiton solmiminen edellyttää kirkollista avioeroa.
• Kirkko ei pidä uutta avioliittoa ihanteena, mutta voi uuden avioliiton siunauksen myöntää kirkollisen ekonomian hengessä silloin, kun alkuperäinen liitto on moraalisesti ja hengellisesti tuhoutunut.

B. Kun vain toinen aviopuolisoista on ortodoksi

Jos vain toinen aviopuolisoista on ortodoksi, ortodoksisen kirkon näkökulmasta keskeistä on se, onko avioliitto siunattu ortodoksisessa kirkossa vai ei. Jos avioliitto ei ole saanut ortodoksista siunausta, kirkollisen avioeron tarve ja sen muotovaatimukset arvioidaan tapauskohtaisesti papin ja piispan ohjauksessa.

Jos ortodoksinen puoliso haluaa solmia uuden avioliiton ortodoksisessa kirkossa, kirkon tulee ensin selvittää entisen liiton kirkollinen tilanne ja tarvittaessa hakea kirkollista avioeroa, vaikka toinen puoliso ei olisi kirkon jäsen.

Mitä eronneen ortodoksin tulee ottaa huomioon tulevissa elämänratkaisuissaan

Kirkollinen asema

Eronneen ortodoksin tulee selvittää, onko hänen entinen liittonsa kirkollisesti katkaistu vai ainoastaan siviilioikeudellisesti ratkaistu. Kirkon näkökulmasta pelkkä siviiliero ei muuta hänen kirkollista avioliittoasemaansa, jos liitto on ollut kirkollisesti siunattu.

Uusi avioliitto

Ortodoksinen kirkko voi siunausmuodollisesti hyväksyä toisen tai kolmannen avioliiton, mutta näin toimitaan aina kirkollisen ekonomian hengessä ja pastoraalisesti harkiten. Kyse ei ole ihanteen muuttamisesta vaan siitä, että kirkko kantaa vastuuta ihmisen kokonaisesta hengellisestä elämästä, ei vain juridisesta statuksesta.

Sakramentaalinen elämä

Kirkollisesti selvitetty ja päätetty asema on usein edellytys ehtoollisyhteyden täydelle vastaanottamiselle ortodoksisessa kirkossa. Eronneen ortodoksin tulee olla avoin keskustelulle papin kanssa ja noudattaa kirkon ohjausta.

Lasten ja perheen hengellinen vastuu

Kirkko korostaa avioliiton rikkoutumisesta huolimatta vanhemmuuden ja perheen hengellistä vastuuta. Lapsen hengellinen elämä, rippielämä ja yhteys kirkkoon ovat edelleen vanhempien vastuulla yhdessä kirkon kompassin mukaisesti.

Lähdeluettelo

Lähteet ja lisälukemista:

• Nettilähteitä:
  • Suomen ortodoksisen kirkon kuvaus avioliitosta sakramenttina.
  • Kevin Schembri, Oikonomia, Divorce and Remarriage in the Eastern Orthodox Tradition (tutkimus ortodoksisesta oikonomian perinteestä avioeroon ja uudelleenavioitumiseen).
  • [https://orthodoxwiki.org/Marriage Ortodoksinen avioliitto ja kirkon mahdollisuus myöntää uusi avioliitto pastoraalisen ekonomian hengessä.
  • Tilanne ja kanoninen perinne akribeia vs. oikonomia ortodoksisessa kanonilainsäädännössä.
• Ortodoksi.netin artikkeleja:
  • x
• Kirjoja:
  • x

-->