UO ja tekoäly

Torjuntaa, yhteistyötä vai harkittua erottelua? – tekoäly ja suomalainen ortodoksinen uskonnonopetus

Tekoäly haastaa ortodoksisen uskonnonopetuksen pohtimaan sekä menetelmiään että tehtäväänsä. Oppilas voi kysyä tekoälyltä kirkon opetuksesta, pyytää selitystä ikonille tai teettää sillä uskonnon kotitehtävän. Opetuksessa tarvitaan siksi valmiuksia arvioida näitä vastauksia. Onko lähtökohtana torjunta, innokas yhteistyö vai kriittinen ja harkitseva kumppanuus?

Torjunta ei ratkaise tiedon luotettavuutta

Täydellinen torjunta saattaa tuntua turvalliselta. Tekoäly voi antaa virheellisiä vastauksia, keksiä lähteitä ja sekoittaa ortodoksisen, katolisen ja protestanttisen opetuksen keskenään. Se voi myös esittää jonkin paikalliskirkon käytännön koko ortodoksisen kirkon yhteisenä kantana. Suomen kannalta olisi selvitettävä, kuinka hyvin järjestelmät tuntevat kirkkomme historian, aseman, jumalanpalvelustekstit ja vakiintuneen suomalaisen terminologian. Tutkittava kysymys on myös se, tuottaako tekoäly eri kielillä erilaisia kuvauksia Suomen kirkosta ja sekoittaako se niihin muiden paikalliskirkkojen käytäntöjä. Pelkkä käytön torjuminen ei opeta oppilasta tunnistamaan tällaisia ongelmia.

Yhteistyöhaluiselle suhtautumiselle on puolestaan käytännöllisiä perusteita. Tekoäly voi auttaa opettajaa tehtävien ideoinnissa, tekstien selkeyttämisessä, eri ikäryhmille suunnattujen selitysten laatimisessa ja monikielisten aineistojen luonnostelussa. Tällaisesta avusta voisi olla hyötyä pienissä opetusryhmissä, joissa oppilaiden ikä, lähtötiedot ja kielelliset taustat vaihtelevat. Mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää kuitenkin sitä, että opettaja tarkistaa materiaalin sisällön ja soveltuvuuden. Sujuva kieli ei vielä takaa oikeaa tietoa eikä hyvää opetusta.

Tähän kysymykseen liittyy myös Otto Segersvenin ja Pentti Henttosen syyskuussa 2026 julkaisema tutkimusesipainos suomenkielisestä Turingin testistä, jossa osallistujat arvioivat keskustelukumppanin ihmisyyttä. Tutkijoiden mukaan kielimalli läpäisi testin heidän käyttämillään kriteereillä, ja erityisesti puhekieliseen suomeen tukeutuminen ihmisen tunnusmerkkinä johti virhearvioihin. Tutkimus ei arvioinut ortodoksista sisältöä eikä osoita vastausten olevan oikeita. Opetuksen kannalta siitä voi kuitenkin johtaa tärkeän kysymyksen: osaammeko erottaa toisistaan luontevan ilmaisun, ihmismäisen vaikutelman ja tiedon luotettavuuden?

Tieto uskonnosta ja eletty uskonnollisuus

Tuore tutkimus antaa perusteita pohtia kriittistä ja vastuullista yhteistyötä. Mariusz Chrostowskin vuonna 2026 julkaisema englanninkielistä tutkimusta kokoava katsaus kuvaa tutkimuskenttää hajanaiseksi. Sen mukaan empiiristä ja pitkäaikaista tutkimusta on vähän, ja kulttuuriset sekä kielelliset erityispiirteet ovat jääneet riittämättömälle huomiolle. Myös käytännössä testattuja, uskonnonopetuksen erityistarpeisiin kehitettyjä opetusmalleja tarvitaan lisää. Steffi Fabriciuksen tutkimuksessa uskonnonopettajat suhtautuvat avoimesti tekoälyn mahdollisuuksiin helpottaa työtä mutta korostavat samalla ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja teologisen syvyyden merkitystä.

Ortodoksisesta näkökulmasta nämä havainnot herättävät olennaisen kysymyksen tiedon ja kokemuksen suhteesta. Tekoäly voi selittää liturgiaa tai kirjoittaa ikonien kunnioittamisesta, mutta sillä ei ole ihmisen kokemusta rukouksesta, kirkollisesta yhteisöstä eikä pyhän kohtaamisesta. Ortodoksisuus sisältää tiedollisen aineksen lisäksi elävän tradition, jonka merkitystä ei voi tavoittaa pelkällä käsitteiden luettelolla.

Koulun uskonnonopetuksen ja seurakunnan kasvatuksen tehtävät on silti erotettava toisistaan. Koulun ortodoksisessa uskonnonopetuksessa tutustutaan jumalanpalveluselämään, rukoukseen, ikoneihin ja kirkkovuoteen sekä niiden merkitykseen ihmisille ja yhteisöille. Seurakunnan kasvatuksessa tähän liittyy lisäksi henkilökohtaisen uskon ja kirkon yhteydessä elämisen tukeminen. Tekoälyn käyttöä on arvioitava kummassakin ympäristössä sen omien tavoitteiden pohjalta. Molemmissa tarvitaan ihmistä, joka kantaa vastuun sisällöstä ja kohtaa oppijan.

Tarvitaan suomalainen pilottitutkimus

Kansainvälisen tutkimuksen pohjalta on perusteltua ehdottaa pientä suomalaista pilottitutkimusta. Kyse olisi ensin tekoälyn vastausten luotettavuuden arvioinnista. Näin saataisiin tietoa siitä, millaisia mahdollisuuksia ja ongelmia juuri suomalainen ortodoksinen sisältö tuo esiin. Tutkimuksen lähtökohtana olisi avoin kysymys tekoälyn käyttökelpoisuudesta, ja myös onnistumiset kirjattaisiin yhtä huolellisesti kuin virheet.

Vertailuun voitaisiin valita muutama yleinen tekoälypalvelu, esimerkiksi ChatGPT, Claude tai Gemini. Niille esitettäisiin samat rajatut kysymykset uskonopista, jumalanpalveluselämästä, Suomen ortodoksisen kirkon historiasta, suomalaisesta terminologiasta ja lähteiden käytöstä. Mukaan otettaisiin myös virheellisiä oletuksia sisältäviä kysymyksiä, jotta nähtäisiin, korjaako järjestelmä kysyjää vai jatkaako se väärän tiedon pohjalta. Käytetyt malliversiot, kysymykset ja testausajankohdat dokumentoitaisiin, jotta tuloksia voitaisiin myöhemmin verrata uusiin kokeisiin.

Monikielisessä osassa selvitettäisiin, säilyvätkö sisältö ja käsitteiden merkitys kielestä toiseen. Suomen rinnalle voitaisiin ottaa esimerkiksi ruotsi, venäjä tai ukraina käytettävissä olevan asiantuntemuksen mukaan. Laajempaan tutkimukseen sopisivat myös englanninkieliset vertailuvastaukset. Erityisen hyödyllistä olisi tutkia, paraneeko vastausten laatu, kun tekoälylle annetaan ennalta tarkistettu suomalainen lähdeaineisto.

Arvioinnissa tarkasteltaisiin erikseen kielellistä sujuvuutta, teologista täsmällisyyttä, terminologiaa, Suomen kirkon erityispiirteiden tunnistamista ja vastauksen soveltuvuutta oppijan ikätasolle. Näin voitaisiin selvittää, liittyykö vakuuttavaan ilmaisuun myös sisällöllinen luotettavuus vai jääkö sujuvan tekstin sisään virheitä. Lähdeviitteistä tarkistettaisiin sekä niiden olemassaolo että se, tukevatko lähteet todella esitettyjä väitteitä. Vertailuaineistona käytettäisiin aiheeseen sopivia kirkon virallisia julkaisuja, hyväksyttyjä jumalanpalvelustekstejä, vuoden 1992 raamatunkäännöstä ja asiantuntijoiden valitsemaa teologista kirjallisuutta. Pedagogista soveltuvuutta arvioitaisiin opetussuunnitelmien perusteiden avulla. Ortodoksi.netin toimitettu aineisto voisi täydentää kokonaisuutta, ja vertailuvastausten luotettavuuden varmistaisi asiantuntijaryhmä.

Luonteva taho tutkimuksen käynnistämisestä käytävään keskusteluun olisi Itä-Suomen yliopisto, jossa voidaan yhdistää ortodoksisen teologian, opettajankoulutuksen ja oppimisteknologian osaamista. Mukaan voitaisiin kutsua Suomen ortodoksisen kirkon kasvatus- ja koulutuspalveluja, ortodoksisen uskonnon opettajia sekä mahdollisesti Ortodoksi.net. Opetushallituksen asiantuntemuksesta olisi hyötyä opetussuunnitelmien ja tekoälylukutaidon näkökulmasta. Ensimmäinen vaihe voisi olla rajattu opinnäytetyö tai pieni monitieteinen pilotti, jonka tutkimuskohteena olisivat järjestelmien tuottamat vastaukset.

Harkinta antaa yhteistyölle suunnan

Pilotin tärkein tulos olisi tieto siitä, millaisiin tehtäviin tekoäly soveltuu ja millaista tarkistamista sen käyttäminen vaatii. Pelkkä palvelujen paremmuusjärjestys vanhenisi nopeasti. Pysyvämpää hyötyä tuottaisivat avoin kysymysaineisto, selkeät arviointiperusteet ja opettajille laadittu käytännöllinen tarkistusohje. Vasta myöhemmin olisi aiheellista tutkia oppimistuloksia ja sitä, helpottaako tekoäly opettajan työtä myös silloin, kun tarkistamiseen kuluva aika otetaan huomioon.

Suomalaisessa ortodoksisessa uskonnonopetuksessa tekoälyyn voitaisiin suhtautua tutkivasti ja harkiten. Sen vastauksia arvioitaisiin luotettavien lähteiden, ortodoksisen tradition ja pedagogisen asiantuntemuksen pohjalta. Tällainen lähestymistapa tekisi tekoälyn käytöstä samalla lähdekritiikin, vastuullisuuden ja oman ajattelun harjoittelua. Keskustelun keskeiseksi kysymykseksi nousisi silloin, miten opetus auttaa nuoria käyttämään tekoälyä viisaasti ja totuudellisesti sekä tunnistamaan ihmisen vastuun myös teknologian välittämässä tiedossa.

Ortodoksi.net
21.9.2026

Lähteet ja tausta-aineisto

• Chrostowski, Mariusz (2026): Artificial Intelligence in Christian Religious Education: A Scoping Review. Religions 17(8), 991. Katsaus kristillistä uskonnonopetusta koskevan tekoälytutkimuksen painotuksiin ja tutkimusaukkoihin.
  Artikkeli: https://doi.org/10.3390/rel17080991
  Yliopiston julkaisuarkisto ja kokoteksti: https://edoc.ku.de/id/eprint/37060/
• Fabricius, Steffi (2026): Potential and Challenges of Artificial Intelligence and Robotics in Religious Education: An Empirical Exploration of Teachers’ Perceptions. Teoksessa Artificial Intelligence in Religious Practice: Bots, Robots, and Generative AI, s. 59–72. Springer. Tutkimus uskonnonopettajien suhtautumisesta tekoälyyn ja robotiikkaan; tässä artikkelissa hyödynnetty kustantajan julkaisemaa tiivistelmää.
• Opetushallitus: Tausta-aineisto: Tekoälylukutaito. Kansallisten tekoälysuositusten tausta-aineisto koulutuksen järjestäjille ja henkilöstölle.
• Opetushallitus: ePerusteet. Valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteet, joihin koulun uskonnonopetuksen tavoitteet ja sisällöt perustuvat.
• Segersven, Otto & Henttonen, Pentti (2026): Cultural Competence in Context: A Large Language Model Passes the Turing Test in Finland. ArXiv-esipainos, julkaistu 16.9.2026. Tutkimus suomenkielisestä Turingin testistä ja kielellisten vihjeiden merkityksestä ihmisen ja tekoälyn erottamisessa. Tässä artikkelissa hyödynnetty tutkimuksen tiivistelmää; vertaisarviointia ei ole vahvistettu.

Ortodoksi.net
20.9.2026