Ortodoksi.netin vuoden 2026 "tilinpäätös"

Ortodoksi.netin loppuvuoden "tilinpäätös" – miten jatkamme tästä yhdessä?

Jos Ortodoksi.netin julkaisut jonakin päivänä lakkaisivat ilmestymästä, mitä jäisit kaipaamaan?

Kysymme tätä, koska loppuvuodesta 2026 meidän on aika pysähtyä pohtimaan toimintamme tulevaisuutta. Mitä varten teemme tätä työtä, keitä se palvelee ja millaisilla voimilla sitä voidaan jatkaa? Yhtä tärkeää olisi kuulla, mitä sinä lukijana ajattelet.

Ortodoksi.net on ollut olemassa yli kaksikymmentä vuotta. Tuona aikana mukana on ollut monia ihmisiä: kirjoittajia, kuvaajia, asiantuntijoita, teknisiä osaajia ja muita auttajia. Joku on osallistunut hetken, toinen vuosikausia. Elämäntilanteet ovat muuttuneet, ja osalla muut tehtävät ovat vähitellen vieneet ajan. Jokaisen panoksella on silti ollut merkitystä.

Pieni ydinjoukko on jatkanut. Se on huolehtinut siitä, että sivusto toimii, aineistoa kertyy ja lukijoille on tarjolla suomenkielistä tietoa ortodoksisesta uskosta, elämästä ja kulttuurista. Merkittävää tukea olemme saaneet myös ortodoksiselta yhteistyökumppanilta, jonka tarjoamalla palvelimella sivustomme on toiminut jo vuosia ja joka on osallistunut palvelimen tekniseen ylläpitoon. Tästä avusta olemme kiitollisia.

Nyt myös pitkään mukana ollut ydinjoukko vanhenee. Voimat eivät ole rajattomat, eikä innostuskaan yksin riitä kantamaan kaikkea. Nuorempia tekijöitä on jo mukana, mutta jatkuvuuden turvaaminen tarvitsee vielä lisää ihmisiä ja vastuun jakamista.

Mikä on säilyttämisen arvoista?

Ortodoksi.netin perussivustoa on rakennettu ortodoksisuuden ehdoilla. Tarkoituksena on ollut koota tietoa, jonka äärelle voi palata silloinkin, kun julkaisupäivästä on kulunut vuosia. Kaiken ei tarvitse olla uutta ollakseen tarpeellista.

Sosiaalisen median tehtävä on osittain toinen. Siellä voimme nostaa esiin ajankohtaisia asioita, tuoda vanhaa aineistoa uusien lukijoiden ulottuville ja avata keskustelua. Samalla joudumme pohtimaan, kuinka paljon annamme julkaisualustojen tapojen ohjata omaa työtämme. Kaikki tärkeä ei mahdu muutamaan riviin, eikä jokainen hengellisesti merkityksellinen asia herätä välittömiä reaktioita.

Olemme kokeilleet vuosien varrella erilaisia kanavia. TikTokissa emme löytäneet toiminnallemme riittävän luontevaa muotoa. Entisessä Twitterissä, nykyisessä X:ssä, toimintamme on jäänyt taka-alalle. Muitakin on kokeiltu, mutta tällä hetkellä sosiaalisen median työ painottuu Facebookiin ja Instagramiin.

Kokemukset ovat opettaneet, ettei meidän tarvitse olla kaikkialla. Sen sijaan meidän pitäisi pystyä perustelemaan itsellemme, miksi olemme juuri siellä, missä olemme. Mitä kyseinen kanava antaa lukijoille, ja kuinka paljon sen ylläpitäminen vaatii tekijöiltä?

Hiljainenkin lukija on meille tärkeä

Käsityksemme mukaan Facebook-lukijoissamme on paljon varttuneempaa väkeä. Osa käyttää verkkopalveluja tottuneesti, osalle niiden muuttuvat toiminnot ovat hankalia. Ikä ei kuitenkaan yksin kerro taidoista eikä halusta osallistua. Nuorikin voi lukea hiljaa, ja vanhempi lukija voi olla keskustelun aktiivisin osapuoli.

Moni on tottunut siihen, että lehti luetaan ja pannaan sen jälkeen syrjään. Ylläpidolle ei tarvitse erikseen ilmoittaa, että tämänkin päivän kirjoitus tuli luetuksi. Tämä on aivan ymmärrettävä tapa suhtautua myös meidän julkaisuihimme.

Hiljaisuus ei siis tarkoita välinpitämättömyyttä. Teksti voi lohduttaa, opettaa tai jäädä mieleen pitkäksi aikaa ilman yhtäkään näkyvää reaktiota. Uskon kaltaisista henkilökohtaisista asioista kaikki eivät myöskään halua puhua julkisesti.

Silti tekijän näkökulmasta hiljaisuuteen liittyy vaikeus: emme tiedä, mitä se hiljaisuus merkitsee. Ovatko aiheet hyödyllisiä? Onko teksti liian pitkää, liian vaikeaa vai jo ennestään tuttua? Kaivataanko jotakin aivan muuta? Mahdolliset lukijamäärätkään eivät yksin vastaa näihin kysymyksiin.

Siksi pyydämme palautetta. Emme siksi, että lukijan pitäisi ansaita seuraava kirjoitus peukuttamalla, vaan siksi, että osaisimme käyttää rajalliset voimamme mielekkäästi.

Peukku on pieni merkki, muutama sana kertoo enemmän

Sosiaalisen median reaktiot ovat melko kömpelö tapa kuvata sitä, mitä jokin kirjoitus ihmisessä herättää. Surullisesta aiheesta ei ehkä tunnu sopivalta tykätä. Tärkeästäkään tekstistä ei aina osaa sanoa mitään.

Pieni reaktio voi silti kertoa tekijälle, että julkaisu on huomattu. Vielä enemmän auttaa omin sanoin annettu palaute. Myös asiallinen eriävä mielipide on arvokas, ja virheestä huomauttaminen auttaa meitä tekemään työmme paremmin.

Palautteen ei tarvitse olla julkinen puheenvuoro, eikä jokaisesta julkaisusta tarvitse sanoa mitään. Joskus yksikin harkittu viesti kertoo enemmän kuin pitkä rivi peukkuja. Myös tekijöiden jaksamiselle on merkitystä sillä, että he kuulevat työnsä olevan jollekulle tarpeellista.

Meidänkin on katsottava peiliin. Olemmeko tehneet osallistumisesta riittävän helppoa? Kysymmekö asioita, joihin lukijan on luontevaa vastata? Jätämmekö tilaa erilaisille kokemuksille, ja huomaammeko vastata saamaamme palautteeseen? Vastavuoroisuus koskee yhtä lailla meitä ylläpidossa.

Harvemmin voi olla myös paremmin

Yksi tulevaisuuden kysymyksistä on julkaisutahti. Onko mielekästä pyrkiä julkaisemaan lähes päivittäin, vai palvelisiko lukijoita paremmin rauhallisempi rytmi?

Vaihtoehtoja on useita. Voisimme julkaista muutaman harkitun jutun viikossa, koota viikon tekstit yhteen helposti löydettäväksi kokonaisuudeksi tai valmistaa kuukausittaisen kokonaisuuden, jossa olisi muutama perusteellisempi artikkeli ja ajankohtaisia nostoja.

Ratkaisu voisi olla myös näiden yhdistelmä. Ajankohtaisista asioista kerrottaisiin tarvittaessa, mutta kaikkea muuta ei tehtäisi päivittäisen julkaisemisen tahdissa. Samalla jäisi aikaa vanhojen sivujen tarkistamiseen, täydentämiseen ja korjaamiseen. Sekin on tarpeellista työtä, vaikka se ei aina näy uutena julkaisuna.

Harvempi julkaisutahti voisi antaa sekä tekijöille että lukijoille enemmän aikaa. Hyvään kirjoitukseen ehtisi myös palata ennen kuin se peittyy seuraavien alle.

Näistä vaihtoehdoista ei ole vielä tehty päätöstä. Juuri siksi lukijoiden ajatuksia tarvitaan nyt.

Miten toimintamme on järjestetty?

Ortodoksi.net on yksityinen, vapaaehtoiseen työhön perustuva hanke. Sen nimen ja brändin omistus on yksityishenkilöllä, eikä taustalla ole rekisteröityä yhdistystä tai muuta vastaavaa yhteisöä. Sivustoa ylläpidetään usean ihmisen yhteistyönä, ja sisältöä tuotetaan oman kirkkomme opetuksen mukaisesti.

Tällä toimintatavalla on myös rajoituksensa. Nykyinen toimintamuoto vaikeuttaa julkisten ja kirkollisten avustusten hakemista ja saamista, sillä osa tukimuodoista on tarkoitettu rekisteröidyille yhteisöille. Mahdollisuutemme saada tukea eivät siten ole samanlaiset kuin esimerkiksi yhdistyksellä.

Toistaiseksi haluamme säilyttää nykyisen järjestelyn. Pidämme tärkeänä, että vastuut ja päätöksenteko ovat selkeitä ja että voimme keskittyä rauhassa varsinaiseen tehtäväämme: mahdollisimman luotettavan, ortodoksiseen perinteeseen perustuvan tiedon tarjoamiseen. Selkeillä yhteisillä periaatteilla haluamme myös ehkäistä tarpeettomia ristiriitoja ja vaalia yhteistyön työrauhaa.

Omistusmuoto ei itsessään takaa tiedon oikeellisuutta. Siitä huolehditaan osaamisella, lähteiden tarkistamisella, palautteen kuuntelemisella ja virheiden korjaamisella. Nykyisen toimintatavan säilyttäminen ei myöskään sulje ovia uusilta ihmisiltä tai yhteistyöltä. Haluamme löytää tapoja jakaa vastuuta niin, että toiminnan tarkoitus ja yhteiset periaatteet säilyvät selkeinä.

Jatkuvuus tarvitsee uusia käsiä

Pelkkä julkaisurytmin muuttaminen ei ratkaise kaikkea. Tarvitsemme myös uusia tekijöitä ja tapoja jakaa tehtäviä.

Mukaan tulemisen ei tarvitsisi tarkoittaa kokonaisen sivuston vastuulle ottamista. Apu voisi olla yhden tekstin oikolukemista, oman alan asiantuntemuksen tarjoamista, vanhan artikkelin tietojen tarkistamista, teknisessä pulmassa auttamista tai keskustelujen moderointia eli niiden asiallisuudesta huolehtimista. Rajattu tehtävä voi olla helpompi sovittaa omaan elämään kuin avoin lupaus olla jatkuvasti käytettävissä.

Meidän tehtävämme olisi puolestaan määritellä nämä tehtävät selkeästi ja perehdyttää uudet ihmiset. Sukupolvenvaihdos onnistuu paremmin, jos tietoa ja vastuuta siirretään vähitellen, yhdessä tekemällä.

Sisällön luotettavuus on meille edelleen tärkeää. Ortodoksisesta uskosta kirjoitettaessa tarvitaan huolellisuutta, lähteiden tarkistamista ja kirkon perinteen tuntemusta. Uuden tekijän ei silti tarvitse osata kaikkea valmiiksi. Myös kysymisen taito ja halu oppia ovat hyvä alku.

Mitä sinä toivot meiltä?

Tämä loppuvuoden "tilinpäätös" koskee ennen kaikkea aikaa, voimia ja työn merkitystä. Haluamme löytää tavan, jolla Ortodoksi.net voi palvella lukijoitaan myös tulevina vuosina ja jolla mukana olevat ihmiset jaksavat tehdä työtä.

Siksi toivomme sinulta vastausta edes yhteen kysymykseen:

• Millaisista Ortodoksi.netin sisällöistä on ollut sinulle eniten iloa tai hyötyä?
• Sopisiko sinulle paremmin nykyinen julkaisutahti vai harvemmin ilmestyvä, koottu kokonaisuus?
• Mitä kaipaat lisää, ja mitä voisimme mielestäsi vähentää?
• Voisitko itse auttaa jossakin pienessä, rajatussa tehtävässä?

Voit kirjoittaa ajatuksesi vaikka tämän kannanoton Facebook-julkaisun kommentteihin. Jos et halua vastata julkisesti, voit lähettää sähköpostia ylläpidolle jompaankumpaan osoitteeseen:

• ortodoksinet.yllapito@gmail.com
  

• info@ortodoksi.net

Vastauksen ei tarvitse olla pitkä tai viimeistelty. Kerro omin sanoin, mikä sinulle on tärkeää. Jos olet tähän asti lukenut hiljaa, olet yhtä tervetullut kertomaan ajatuksesi kuin säännöllisesti keskusteluun osallistuva.

Meille olisi arvokasta kuulla, mitä tästä yli kahdenkymmenen vuoden työstä on kulkeutunut sinun elämääsi. Silloin osaamme paremmin miettiä, mitä kannattaa kantaa yhdessä eteenpäin.

Ortodoksi.netin ylläpito
Loppuvuonna 2026

-->