Agnes Roomalainen

Pyhä marttyyri Agnes Roomalainen

Pyhä Agnes Roomalainen
(kuva © Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)

Pyhä marttyyri Agnes Roomalainen kuuluu varhaiskirkon tunnetuimpiin ja rakastetuimpiin naispyhiin. Hän eli Roomassa keisari Diocletianuksen vainojen aikana ja kärsi marttyyrikuoleman hyvin nuorena, noin 12–13 vuoden iässä, todennäköisesti vuonna 304. Häntä on kunnioitettu kirkossa yhtäjaksoisesti jo 300-luvulta lähtien, ja hänen muistonsa on säilynyt vahvana sekä idässä että lännessä.

Agnes oli ylhäissukuinen roomalainen neito, joka oli omistautunut Kristukselle ja elänyt tietoisesti puhtaudessa ja siveydessä. Hänen nimensä on kristillisessä perinteessä yhdistetty sekä kreikan sanaan agneia (puhtaus) että latinan sanaan agnus (karitsa), mikä kuvastaa hänen elämäänsä Kristuksen viattomana todistajana. Nuoresta iästään huolimatta hän vaikutti erityisesti naisten keskuudessa ja rohkaisi heitä pysymään uskollisina Kristukselle, mikä herätti viranomaisten huomion.

Tunnustus ja oikeudenkäynti

Agnes kutsuttiin tuomioistuimen eteen ja häntä vaadittiin luopumaan Kristuksesta. Hänelle tarjottiin mahdollisuutta liittyä Vesta-jumalattaren neitsyisiin, mikä olisi ollut suuri kunnianosoitus roomalaisessa yhteiskunnassa. Agnes kuitenkin torjui tämän ehdottomasti ja tunnusti avoimesti uskonsa Kristukseen, jota hän piti ainoana Herranaan ja Ylkänään.

Koska Rooman lain mukaan neitsyttä ei saanut teloittaa suoraan, Agnes määrättiin vietäväksi huonomaineisten naisten taloon. Tämän häpäisyn kautta pyrittiin murtamaan hänen uskonsa ja siveytensä. Kirkollisen tradition mukaan Jumala kuitenkin varjeli palvelijaansa: ne, jotka yrittivät lähestyä häntä, pysähtyivät pelon tai näkymättömän voiman estäminä. Erään röyhkeimmän miehen kerrotaan kaatuneen kuolleena hänen lähestyessään häntä.

Jumalan voiman ilmeneminen

Agnes vietiin kaupungin prefektin eteen ja häntä syytettiin miehen kuolemasta. Hän kertoi nähneensä vierellään valkopukuisen nuorukaisen, enkelin, joka oli suojellut häntä ja torjunut pahantekijät. Prefekti ei uskonut hänen sanojaan ja vaati selitystä tapahtuneelle.

Silloin Agnes kohotti katseensa taivaaseen ja rukoili, että Jumala osoittaisi voimansa. Kuollut mies heräsi henkiin, ja tämä ihme sai monet huudahtamaan: ”Suuri on kristittyjen Jumala!” Kaikki eivät kuitenkaan suostuneet uskomaan, vaan syyttivät Agnesta noituudesta ja vaativat hänen poistamistaan.

Marttyyrikuolema

Prefekti luovutti Agneksen teloitettavaksi. Kirkollisessa perinteessä esiintyy useita toisistaan poikkeavia kertomuksia hänen kuolemastaan. Joidenkin lähteiden mukaan hänet tuomittiin poltettavaksi, mutta liekit eivät koskettaneet häntä, minkä jälkeen hänet surmattiin miekalla. Toisissa kertomuksissa hänen marttyyrikuolemansa tapahtui suoraan mestauksella. Yhteistä kaikille traditioille on, että Agnes kohtasi kuolemansa rauhallisesti, rukouksessa ja täydellisessä luottamuksessa Kristukseen.

Näin nuori marttyyri luovutti sielunsa Herralle ja sai marttyyrikruunun, jota hän oli kaivannut enemmän kuin mitään maallista kunniaa.

Hautaaminen ja kunnioitus

Kristityt hautasivat pyhän Agneksen jäännökset salaa Via Nomentanan varrelle Rooman ulkopuolelle. Hänen haudastaan tuli varhain pyhiinvaelluskohde, ja 300-luvulla paikalle rakennettiin basilika, Sant’Agnese fuori le mura, joka on yhä yksi Rooman merkittävimmistä pyhäköistä.

Pyhän Agneksen reliikit ovat vuosisatojen ajan olleet parantumisen, lohdutuksen ja esirukouksen lähde. Hänestä tuli erityisesti nuorten naisten, neitsyyden ja Kristukselle omistautuneen elämän suojelija, ja hänen kunnioituksensa levisi nopeasti koko kristikuntaan.

Perinne ja muistopäivät

Pyhän Agneksen elämän ympärille on syntynyt runsaasti hagiografista perinnettä ja legendoja. Näihin kuuluu kertomus siitä, kuinka hänen hiuksensa kasvoivat ihmeellisesti peittäen hänen vartalonsa häpäisyä uhattaessa. Vaikka yksityiskohdat vaihtelevat, hänen historiallinen olemassaolonsa ja varhainen kunnioituksensa ovat kiistattomia.

Roomalaisessa perinteessä hänen alkuperäinen muistopäivänsä on ollut 28. tammikuuta, mahdollisesti hänen kuolinpäivänsä, kun taas 21. tammikuuta on liitetty hänen kärsimystensä alkamiseen. Ortodoksisessa kirkossa pyhää Agnesta muistellaan osana varhaisten marttyyrien joukkoa, Kristuksen viattomana karitsana ja rohkeana tunnustajana.

Lue lisää

• https://www.ort.fi/pyha-marttyyri-agnes-roomalainen