Ero sivun ”Arvo Pärt” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
Hänen läpimurtonsa lännessä tapahtui ECM-levy-yhtiön julkaiseman ''Tabula rasa'' -levyn (1984) myötä. Sittemmin hänen teoksensa, kuten ''Fratres'', ''Spiegel im Spiegel'' ja ''Cantus in Memory of Benjamin Britten'', ovat nousseet kansainvälisiksi klassikoiksi ja soivat usein niin konserttisaleissa kuin elokuvissa.<br> |
Hänen läpimurtonsa lännessä tapahtui ECM-levy-yhtiön julkaiseman ''Tabula rasa'' -levyn (1984) myötä. Sittemmin hänen teoksensa, kuten ''Fratres'', ''Spiegel im Spiegel'' ja ''Cantus in Memory of Benjamin Britten'', ovat nousseet kansainvälisiksi klassikoiksi ja soivat usein niin konserttisaleissa kuin elokuvissa.<br> |
||
<br> |
<br> |
||
Pärt on saanut lukuisia palkintoja, mm. ''Praemium Imperiale'' (2014), ''Ratzinger-palkinnon'' (2017),'' Polar Music Prizen'' (2023) ja ''Royal Philharmonic Societyn kultamitalin'' (2024). Hän on myös Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin [[ |
Pärt on saanut lukuisia palkintoja, mm. ''Praemium Imperiale'' (2014), ''Ratzinger-palkinnon'' (2017),'' Polar Music Prizen'' (2023) ja ''Royal Philharmonic Societyn kultamitalin'' (2024). Hän on myös Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin [[arkon]] (2013).<br> |
||
<br> |
<br> |
||
Suomeen Pärt on vieraillut useita kertoja, ja hänen musiikkinsa on vahvasti läsnä suomalaisessa konserttielämässä ja ortodoksisessa kulttuurissa.<br> |
Suomeen Pärt on vieraillut useita kertoja, ja hänen musiikkinsa on vahvasti läsnä suomalaisessa konserttielämässä ja ortodoksisessa kulttuurissa.<br> |
||
Nykyinen versio 10. syyskuuta 2025 kello 12.44
Arvo Pärt (s. 11.9.1935 Paide, Viro) on aikamme merkittävimpiä säveltäjiä ja ortodoksisen hengellisyyden inspiroima musiikillinen uudistaja. Hän loi 1976 oman ainutlaatuisen tintinnabuli-tyylinsä, jossa yksinkertaisuus, hiljaisuus ja rukouksellinen syvyys yhdistyvät kellomaiseen sointiin. Tämä tyyli on tehnyt hänestä maailman esitetyimmän elossa olevan säveltäjän 2010-luvulla.
Pärt kääntyi ortodoksiseen kirkkoon 1970-luvun alussa, ja hänen musiikkinsa – kuten Passio (1982), Kanon pokajanen (1997) ja Adam’s Lament (2009) – kumpuaa syvästä hengellisestä kokemuksesta ja kirkon rukouksellisesta perinteestä. Ortodoksisuus antoi hänen luomiselleen perustan, jossa musiikki on ennen kaikkea rukousta.
Hänen läpimurtonsa lännessä tapahtui ECM-levy-yhtiön julkaiseman Tabula rasa -levyn (1984) myötä. Sittemmin hänen teoksensa, kuten Fratres, Spiegel im Spiegel ja Cantus in Memory of Benjamin Britten, ovat nousseet kansainvälisiksi klassikoiksi ja soivat usein niin konserttisaleissa kuin elokuvissa.
Pärt on saanut lukuisia palkintoja, mm. Praemium Imperiale (2014), Ratzinger-palkinnon (2017), Polar Music Prizen (2023) ja Royal Philharmonic Societyn kultamitalin (2024). Hän on myös Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin arkon (2013).
Suomeen Pärt on vieraillut useita kertoja, ja hänen musiikkinsa on vahvasti läsnä suomalaisessa konserttielämässä ja ortodoksisessa kulttuurissa.
Nykyisin hänen elämäntyötään ja henkistä perintöään vaalii Arvo Pärt -keskus Laulasmaalla, Virossa.