Suuren paaston alku 3
Ortodoksi.netista
Kolmas päivä – maa nousee esiin ja kantaa hedelmää
Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä."
Luomiskertomuksen kolmantena päivänä tapahtuu jotakin näkyvää. Jumala sanoo:
“Kokoontukoot taivaan alla olevat vedet yhteen paikkaan, niin että kuiva maa tulee näkyviin.” (1. Moos. 1:9, Raamattu 1992)
Ja niin tapahtuu. Vedet vetäytyvät, maa nousee esiin. Ja samana päivänä maa alkaa kantaa vihantaa, ruohoa ja hedelmäpuita.
Jos toisena päivänä syntyi järjestys, kolmantena päivänä syntyy hedelmällisyys. Kun vedet saavat rajansa, kuiva maa voi tulla näkyviin. Kun sisäinen tulva ei enää peitä kaikkea, jotakin kestävää paljastuu.
Paaston hengellisessä elämässä tämä on ratkaisevaa. Jumala ei ainoastaan rajoita ja järjestä, vaan tuo esiin sen, mikä on kätkettynä. Ihmisen sydämessä on maa, jonka Hän on luonut. Usein se on peittynyt levottomuuden, tottumusten ja huomaamattoman hengellisen välinpitämättömyyden alle. Kun rukous ja paasto kokoavat vedet yhteen paikkaan, sydämen maa tulee näkyviin.
Kolmantena päivänä maa ei jää paljaaksi. Se alkaa kantaa hedelmää. Luomiskertomus ei kuvaa vain kuivaa pintaa, vaan kasvua ja elämää. Paaston tarkoitus ei ole tehdä ihmisestä ankaraa tai kuivaa, vaan hedelmällistä. Hengellinen hedelmä syntyy vasta, kun sydän on tullut näkyviin Jumalan edessä.
Isien opetuksessa kolmas päivä on nähty myös esikuvana ylösnousemuksesta. Maa, joka nousee esiin vesistä, kantaa jo lupauksen uudesta elämästä. Paasto kuljettaa meitä kohti pääsiäistä, mutta jo matkalla näkyy kasvun merkkejä. Pienet muutokset, hiljainen rukous, sovinto, kärsivällisyys – nämä ovat paaston vihantaa.
Kun katsomme luomisen ikonia, jossa vedet vetäytyvät ja vihreä maa avautuu Jumalan siunauksen alla, näemme enemmän kuin kosmisen maiseman. Näemme kutsun tulla esiin. Jumala ei pelkää sitä, mitä sydämessäsi on. Hän haluaa tehdä siitä hedelmällisen.
Kolmas päivä muistuttaa, että paaston tie ei pääty rajojen asettamiseen. Se jatkuu kasvuun. Kun maa tulee näkyviin, Jumala antaa sille elämän.
---
Aleksanteri
---
(Ohessa olevassa eteläranskalaisen Audessa sijaitsevan Cantauquen luostarin (Monastère de la Théotokos et Saint Martin) seinämaalaksessa on kuvattu maailman luomisen kolmas päivä. Katso myös muiden luomispäivien ikoneja tuon saman luostarin seinamaalauksista. Ne löytyvät Ortodoksi.netin perussivuilla olevasta artikkelista: Luominen)
---