<?xml version="1.0"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom" xml:lang="fi">
	<id>http://www.ortodoksi.net/index.php?action=history&amp;feed=atom&amp;title=Tervetuloa_keskustelemaan</id>
	<title>Tervetuloa keskustelemaan - Muutoshistoria</title>
	<link rel="self" type="application/atom+xml" href="http://www.ortodoksi.net/index.php?action=history&amp;feed=atom&amp;title=Tervetuloa_keskustelemaan"/>
	<link rel="alternate" type="text/html" href="http://www.ortodoksi.net/index.php?title=Tervetuloa_keskustelemaan&amp;action=history"/>
	<updated>2026-10-17T09:38:14Z</updated>
	<subtitle>Tämän sivun muutoshistoria</subtitle>
	<generator>MediaWiki 1.39.7</generator>
	<entry>
		<id>http://www.ortodoksi.net/index.php?title=Tervetuloa_keskustelemaan&amp;diff=65685&amp;oldid=prev</id>
		<title>Hannu: Ak: Uusi sivu: &#039;&#039;Tämä ohjeistus koskee ensisijaisesti Ortodoksi.netin sosiaalisen median, kuten Facebookin ja Instagramin sivuja ja ryhmiä, joissa lukijoiden välinen keskustelu ja muu vuorovaikutus ovat mahdollisia. Varsinainen Ortodoksi.net-verkkosivusto on tarkoitettu suomenkielisen ortodoksisen tiedon jakamiseen, eikä se toimi keskustelufoorumina.&#039;&#039; Kuva:Ek_raa.jpg|thumb|500 px|center|&lt;center&gt;Alkuperäisen &quot;Evakko-Kristus&quot; -ikonin Raamatun slaavinkielinen teksti, joka on suomennet...</title>
		<link rel="alternate" type="text/html" href="http://www.ortodoksi.net/index.php?title=Tervetuloa_keskustelemaan&amp;diff=65685&amp;oldid=prev"/>
		<updated>2026-10-17T06:51:39Z</updated>

		<summary type="html">&lt;p&gt;Ak: Uusi sivu: &amp;#039;&amp;#039;Tämä ohjeistus koskee ensisijaisesti Ortodoksi.netin sosiaalisen median, kuten Facebookin ja Instagramin sivuja ja ryhmiä, joissa lukijoiden välinen keskustelu ja muu vuorovaikutus ovat mahdollisia. Varsinainen Ortodoksi.net-verkkosivusto on tarkoitettu suomenkielisen ortodoksisen tiedon jakamiseen, eikä se toimi keskustelufoorumina.&amp;#039;&amp;#039; Kuva:Ek_raa.jpg|thumb|500 px|center|&amp;lt;center&amp;gt;Alkuperäisen &amp;quot;Evakko-Kristus&amp;quot; -ikonin Raamatun slaavinkielinen teksti, joka on suomennet...&lt;/p&gt;
&lt;p&gt;&lt;b&gt;Uusi sivu&lt;/b&gt;&lt;/p&gt;&lt;div&gt;&amp;#039;&amp;#039;Tämä ohjeistus koskee ensisijaisesti Ortodoksi.netin sosiaalisen median, kuten Facebookin ja Instagramin sivuja ja ryhmiä, joissa lukijoiden välinen keskustelu ja muu vuorovaikutus ovat mahdollisia. Varsinainen Ortodoksi.net-verkkosivusto on tarkoitettu suomenkielisen ortodoksisen tiedon jakamiseen, eikä se toimi keskustelufoorumina.&amp;#039;&amp;#039;&lt;br /&gt;
[[Kuva:Ek_raa.jpg|thumb|500 px|center|&amp;lt;center&amp;gt;Alkuperäisen &amp;quot;Evakko-Kristus&amp;quot; -ikonin Raamatun slaavinkielinen teksti, joka on suomennettuna ”&amp;#039;&amp;#039;Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn&amp;#039;&amp;#039; [ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.]”&amp;lt;br&amp;gt;(Matt. 11:27–28, hakasuluissa oleva ei näy ikonissa).&amp;lt;br&amp;gt;&amp;lt;small&amp;gt;(kuva: Ortodoksi.net)&amp;lt;/small&amp;gt;&amp;lt;/center&amp;gt;]]&lt;br /&gt;
== Tervetuloa keskustelemaan yhteistä rauhaa kunnioittaen ==&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Ortodoksi.net on ortodoksista uskoa ja elämää käsittelevä sivusto, jonka keskusteluihin ovat tervetulleita myös muiden kristillisten tunnustusten jäsenet ja ihmiset, jotka eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Meille saa tulla lukemaan, kysymään ja keskustelemaan. Toisen kohtaaminen ei edellytä omasta vakaumuksesta luopumista, mutta se edellyttää halua kuunnella.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Tässä kirjoituksessa me Ortodoksi.netin ylläpidossa kerromme, millaista keskustelua haluamme sivustollamme vaalia. Puhumme ylläpidon vastuusta ja kokemuksista, emme kaikkien ortodoksien nimissä. Samalla selitämme muutamia ortodoksisen uskon kohtia, joista keskusteluissamme on syntynyt toistuvasti väärinkäsityksiä.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Lähtökohtamme on yksinkertainen: erimielisyydelle on tilaa, toisten halventamiselle ei. Ortodoksista uskoa saa kysyä, tutkia ja arvioida. Keskustelutilamme ei kuitenkaan ole tarkoitettu siihen, että sen lukijoita ryhdytään painostamaan luopumaan vakaumuksestaan tai että keskustelut muutetaan toisen uskonnollisen yhteisön julistuskanavaksi.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Sama kunnioittamisen vaatimus koskee ylläpitoa ja ortodoksisia keskustelijoita. Oman uskon selittäminen ei anna oikeutta ivata toista, väheksyä hänen vakaumustaan tai ryhtyä arvostelemaan hänen uskonnollista yhteisöään.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
=== Keskustelun rajat koskevat toimintaa ===&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Ortodoksisesta opetuksesta poikkeava mielipide ei itsessään ole asiaton. Myöskään se, ettei keskustelija vakuutu saamastaan vastauksesta, ei tee hänestä häirikköä. Hänellä on oikeus jäädä eri kannalle ja esittää perusteltuja jatkokysymyksiä.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Raja tulee vastaan siinä, miten keskustelua käydään. Henkilöön tai uskonnolliseen ryhmään kohdistuva halventaminen, keskustelujen toistuva siirtäminen oman yhteisön julistamiseksi sekä samojen syytösten levittäminen keskustelusta toiseen käsittelemättä saatuja vastauksia eivät palvele yhteistä ymmärrystä. Eri mieltä saa olla, mutta toiselle on annettava mahdollisuus vastata ja hänen vastauksensa on otettava keskustelussa huomioon.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Kysymisen ja saarnaamisen eroa ei ratkaise yksi sana tai viestin pituus. Olennaista on vastavuoroisuus. Keskustelija pyrkii ymmärtämään vastausta, pysyy käsiteltävässä aiheessa ja antaa tilaa muille. Jos kirjoittaja sen sijaan toistaa omaa julistustaan riippumatta siitä, mitä hänelle vastataan, keskustelu muuttuu yksipuoliseksi.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Tarvittaessa ylläpito ohjaa keskustelua ja pyytää muuttamaan toimintatapaa. Asiattomia viestejä voidaan poistaa, ja jatkuva häirintä voi johtaa osallistumisen rajoittamiseen. Vakava loukkaus voi edellyttää välitöntä puuttumista. Samat käyttäytymissäännöt koskevat kaikkia vakaumuksesta riippumatta.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
=== Miksi tästä on tarpeen puhua? ===&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Ortodoksi.netin keskusteluissa on esiintynyt tilanteita, joissa ortodokseja on nimitetty epäjumalanpalvojiksi ja heidän uskoaan on kuvattu tavoilla, joita he eivät itse tunnista kirkon opetukseksi. Erityisesti ikonien kunnioittaminen sekä Jumalansynnyttäjälle, muille pyhille ja enkeleille osoitetut rukoukset ovat herättäneet tällaisia syytöksiä.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Tämä on koettu loukkaavana. Kyse on ihmisille rakkaasta uskosta, rukouksesta ja hengellisestä kodista. Loukkaavuus ei synny siitä, että joku kysyy tai ajattelee toisin. Se syntyy esimerkiksi siitä, ettei annettua selitystä suostuta lainkaan huomioimaan, vaan sama tuomitseva väite esitetään yhä uudelleen.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Emme tiedä, mikä kutakin kirjoittajaa ohjaa. Joku voi vilpittömästi kokea auttavansa tai täyttävänsä uskonnollista velvollisuuttaan. Vilpitönkin tarkoitus tarvitsee kuitenkin rinnalleen toista kunnioittavan toimintatavan. Ylläpidon tehtävänä on arvioida keskustelussa näkyvää toimintaa, ei kirjoittajan sisintä, uskon aitoutta tai asemaa Jumalan edessä.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Tässä vastuussa on myös itsensä tutkimisen paikka. Loukkaavaan puheeseen vastaaminen ei oikeuta jatkamaan loukkaamisen ketjua.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
=== Kuunteleminen antaa tilaa ymmärtämiselle ===&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Toisen uskoa ei opi tuntemaan yksinomaan niiden väitteiden kautta, joita siitä esitetään oman yhteisön piirissä. Tarvitaan myös valmiutta kuulla, miten kyseinen kirkko opettaa ja miten sen jäsenet ymmärtävät oman rukouselämänsä.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Jos ortodoksi kertoo, ettei hän palvo ikonia, tämän vastauksen pitäisi merkitä jotakin myös kysyjälle. Jos hän selittää pyytävänsä pyhältä esirukouksia, selitystä pitäisi voida tarkastella ennen kuin käytäntö tuomitaan Kristuksesta luopumiseksi. Vastaavasti ortodoksisen vastaajan tulee kuunnella, mitä toinen todella kysyy, eikä olettaa jokaisen vaikean kysymyksen olevan hyökkäys.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Kuunteleminen ei merkitse kaiken hyväksymistä. Se merkitsee sitä, että erimielisyys kohdistuu siihen, mitä toinen todella uskoo, eikä hänelle ulkopuolelta rakennettuun käsitykseen. Tältä pohjalta myös teologisista eroista voidaan puhua rehellisesti.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
=== Ikoni todistaa Jumalan ihmiseksi tulemisesta ===&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Ortodoksisessa kirkossa ikoni on osa rukousta ja jumalanpalveluselämää. Sen merkitys ei rajoitu muistoesineeseen tai uskonnolliseen kuvitukseen. Kristuksen kuvaamisen keskeinen peruste on hänen todellinen ihmiseksi tulemisensa: näkymätön Jumalan Poika tuli ihmiseksi, nähtäväksi ja kohdattavaksi. Ikoni liittyy näin siihen, mitä kirkko tunnustaa Kristuksesta.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Nikean toinen, eli seitsemäs ekumeeninen kirkolliskokous, käsitteli ikonien asemaa vuonna 787. Sen opetuksessa erotetaan kuvien kunnioittaminen ja kunnioittava kumartaminen, timētikē proskynēsis, yksin Jumalalle kuuluvasta palvonnasta, latreia. Kuvalle osoitettu kunnioitus suuntautuu siinä kuvattuun.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Ortodoksi ei siis pidä puuta, maalia tai painokuvaa jumalana. Kristuksen ikonin äärellä rukoileva ihminen rukoilee Kristusta, ei kuvaa hänen sijastaan. Jumalansynnyttäjän, muiden pyhien ja enkelien ikonien kunnioittaminen puolestaan erotetaan Jumalalle kuuluvasta palvonnasta.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Ikonin suuteleminen tai sen edessä kumartaminen voi näyttää vieraalta sellaisesta ihmisestä, jonka hengelliseen perinteeseen nämä eleet eivät kuulu. Ulkoisen eleen merkitystä ei kuitenkaan voi ratkaista kuulematta, mitä sillä ilmaistaan. Ortodoksinen opetus ei samasta kaikkea kumartamista Jumalan palvomiseen.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Tämän opetuksen voi tuntea ja silti olla siitä eri mieltä. Keskustelun kannalta ratkaisevaa on, että sitä arvioidaan sen omasta sisällöstä käsin.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
=== Esirukouksessa kannamme toisiamme ===&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Kristityt pyytävät toisiltaan esirukouksia aivan tavallisesti. Voimme pyytää ystävää muistamaan rukouksissaan sairasta läheistämme, vaikeaa elämäntilannettamme tai omaa jaksamistamme. Emme silloin tee ystävästä Jumalaa emmekä ajattele hänen korvaavan Kristusta.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Jaakobin kirjeessä kehotetaan: &amp;#039;&amp;#039;”rukoilkaa toistenne puolesta”&amp;#039;&amp;#039; (Jaak. 5:16). Tämä kohta ilmaisee kristillisen esirukouksen perustan, vaikka se ei yksin ratkaise kristittyjen välisiä erimielisyyksiä poisnukkuneiden pyhien puhuttelemisesta.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Ortodoksisessa uskossa kirkon rukousyhteyden ymmärretään ulottuvan myös Kristuksessa poisnukkuneisiin pyhiin. Kuoleman ei uskota katkaisevan heidän yhteyttään Kristukseen ja hänen kirkkoonsa. Siksi Jumalansynnyttäjältä ja muilta pyhiltä pyydetään esirukouksia.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Tähän rukouselämään kuuluvat myös enkelit, Jumalan sanansaattajat ja palvelijat. Suojelusenkeliltä voidaan pyytää varjelusta ja ohjausta. Enkelin apua ei ymmärretä Jumalasta riippumattomaksi voimaksi, vaan Jumalan palvelijan avuksi.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Kristillisten tunnustusten välillä on näistä kysymyksistä todellisia eroja. Ne eivät katoa rinnastamalla kaikkia rukouskäytäntöjä toisiinsa. Ortodoksista käytäntöä ei kuitenkaan kuvata oikein, jos pyhät tai enkelit esitetään siinä Kristuksen kilpailijoina tai hänen rinnalleen asetettuina jumalina.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
=== Mitä tarkoittaa ”Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät”? ===&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Ortodoksisen rukouselämän rehellinen selittäminen edellyttää myös sen voimakkaimpien ilmausten käsittelemistä. Pyhille ei osoiteta vain sanamuodoltaan yksiselitteisiä esirukouspyyntöjä. Jumalanpalveluksissa lausutaan myös: &amp;#039;&amp;#039;”Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät.”&amp;#039;&amp;#039;&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Tämä on suoraan Jumalansynnyttäjälle osoitettu rukous. Sitä ei pidä selityksessä häivyttää tai antaa ymmärtää, ettei kirkossa todella puhuta näin. Ilmaus voi herättää toisessa kristityssä vilpittömän kysymyksen siitä, miten se sopii yhteen Kristuksen ainutlaatuisen pelastustehtävän kanssa.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Ortodoksisessa tulkinnassa Jumalansynnyttäjää ei pidetä Kristuksesta riippumattomana pelastajana tai lunastajana. Häneltä pyydetään apua ja esirukouksia pelastukseksi. Rukous liittyy myös hänen ainutlaatuiseen tehtäväänsä Jumalanäitinä: hänestä Jumalan Poika tuli ihmiseksi.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Amerikan ortodoksisen kirkon julkaisemassa selityksessä pappi &amp;#039;&amp;#039;&amp;#039;John Breck&amp;#039;&amp;#039;&amp;#039; käsittelee juuri tätä rukousta. Hän korostaa, ettei Maria korvaa Poikaansa pelastuksen työssä. Hänen esirukouksensa ymmärretään Kristuksen pelastavan toiminnan yhteydessä. Myös saman kirkon liturginen selitys liittää rukouksen Jumalansynnyttäjän esirukoukseen ja Jumalan Pojan ihmiseksi tulemiseen.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Sanaa ”pelasta” ei siis tässä ymmärretä irrallaan kirkon koko uskosta. Kristus on pelastuksen lähde, ja Jumalansynnyttäjän apu ymmärretään häneen liittyväksi ja hänestä riippuvaiseksi. Tämä selitys ei velvoita toista kristittyä hyväksymään rukousmuotoa. Sen tarkoituksena on kertoa avoimesti, mitä kirkko sillä tarkoittaa.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
=== Lähetystyö kunnioittaa ihmisen vapautta ===&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Ortodoksiseen uskoon kuuluu lähetystyö. Kirkko julistaa evankeliumia ja kutsuu ihmisiä Kristuksen yhteyteen. Uskoa saa pitää totena, siitä saa kertoa ja sen saa ottaa vastaan vapaasta tahdostaan.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Tämä on erotettava painostamisesta, pelottelusta, harhaanjohtamisesta ja toisen vakaumuksen halventamisesta. Ihmisen vapaaehtoinen päätös muuttaa vakaumustaan on eri asia kuin hänen taivuttelemisensa epäasiallisin keinoin.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Kreetalla vuonna 2016 kokoontuneen pyhän ja suuren synodin lähetystehtävää käsittelevä asiakirja korostaa rakkauden, nöyryyden ja ihmisen persoonan kunnioittamista sekä torjuu aggressiivisuuden ja proselytismin. Kaikki paikalliskirkot eivät osallistuneet kokoukseen, eikä sen vastaanotto ole ollut ortodoksisessa maailmassa yhtenäinen. Tässä asiakirjaa käytetään yhtenä ortodoksisena lähteenä kunnioittavan lähetystyön periaatteelle, ei sivustomme keskustelusääntöjen suorana perusteena.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Ortodoksi.netin ylläpidon linjaus koskee omaa keskustelutilaamme. Oman vakaumuksen kertominen voi kuulua asialliseen keskusteluun. Keskustelujen toistuva muuttaminen käännyttämiseen tähtääväksi julistukseksi ei kuulu niiden tarkoitukseen.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
=== Oma vakaumus kutsuu myös nöyryyteen ===&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Sana &amp;#039;&amp;#039;ortodoksi&amp;#039;&amp;#039; viittaa oikeaan uskoon ja oikeaan ylistykseen. Se ei kuitenkaan ole henkilökohtainen todistus siitä, että jokainen ortodoksin ajatus, sana ja teko olisi oikea. Pikemminkin se kutsuu tarkastelemaan, vastaako oma elämä sitä uskoa, jota tunnustetaan.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Ortodoksinen kirkko ymmärtää vaalivansa apostolisen uskon täyteyttä. Tämä vakaumus ei anna sen jäsenelle oikeutta pitää itseään ihmisenä toisia parempana. Vahva kirkollinen identiteetti ja lähimmäisen kunnioittaminen voivat ja niiden tulee kuulua yhteen.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Siksi myös ortodoksisen keskustelijan on vältettävä leimaavia sanoja. Toisen nimittäminen lahkolaiseksi voi sulkea keskustelun yhtä tehokkaasti kuin ortodoksin nimittäminen epäjumalanpalvojaksi. On tarkempaa puuttua tekoon tai väitteeseen kuin määritellä koko ihminen yhden kohtaamisen perusteella.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Ylläpitonakaan emme voi vaatia muilta kuuntelemista, jos emme itse ole valmiita siihen. Virheellinen tieto tulee korjata, mutta myös oma virhe on voitava tunnustaa. Kunnioitus näkyy siinäkin, miten suhtaudumme saamaamme asialliseen kritiikkiin.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
=== Rauha rakentuu tavasta vastata ===&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä kristittyjä kehotetaan olemaan valmiita perustelemaan toivoaan. Samalla annetaan vastaamisen tavalle ohje: ”Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti” (1. Piet. 3:15–16). Tämä sopii lähtökohdaksi myös verkkokeskusteluun.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Sävyisyys ei tarkoita, että kaikki käytös olisi hyväksyttävä. Ylläpidolla on vastuu niistäkin lukijoista, jotka tulevat etsimään tietoa, hengellistä luettavaa ja rauhallista keskustelua. Heidän ei tarvitse jatkuvasti puolustaa oikeuttaan omaan uskoonsa ortodoksisella sivustolla.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Rajan asettaminen ei ole tuomio kirjoittajan ihmisarvosta tai pelastumisesta. Se on vastuunkantoa yhteisestä tilasta. Samalla on muistettava, ettei jokaista väittelyä tarvitse voittaa eikä viimeistä sanaa saada. Joskus selkeä vastaus riittää. Joskus keskustelun päättäminen palvelee rauhaa paremmin kuin sen jatkaminen.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Ortodoksi.netissä haluamme vaalia keskustelua, jossa kysymyksille on tilaa ja vastauksia kuunnellaan. Pidämme kiinni sivustomme ortodoksisesta lähtökohdasta ja kunnioitamme niitäkin, jotka eivät jaa sitä. Toivomme samaa kunnioitusta kaikilta keskustelijoilta.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
Tervetuloa kysymään, kuuntelemaan ja keskustelemaan. Yhteisestä rauhasta huolehtiminen kuuluu meille kaikille.&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
&amp;#039;&amp;#039;&amp;#039;Ortodoksi.net&amp;#039;&amp;#039;&amp;#039;&amp;lt;br&amp;gt;&lt;br /&gt;
17.10.2026&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
=== Lähteet ===&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
* Raamattu, vuoden 1992 suomennos: [https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/JAS.5 Jaak. 5:16] ja [https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/1PE.3 1. Piet. 3:15–16].&lt;br /&gt;
* [https://www.newadvent.org/fathers/3819.htm Nikean toisen kirkolliskokouksen päätökset (787)], erityisesti uskonmääritelmä pyhistä kuvista. Englanninkielinen käännös, New Advent.&lt;br /&gt;
* John Breck: [https://www.oca.org/reflections/fr.-john-breck/most-holy-theotokos-save-us Most Holy Theotokos, Save Us!] Amerikan ortodoksinen kirkko.&lt;br /&gt;
* [https://www.oca.org/liturgics/outlines/concluding-dialogue Concluding Dialogue]. Amerikan ortodoksisen kirkon liturginen selitys Jumalansynnyttäjälle osoitetusta rukouksesta.&lt;br /&gt;
* [https://www.holycouncil.org/mission-orthodox-church-todays-world The Mission of the Orthodox Church in Today’s World], erityisesti kohta F.1. Kreetan pyhän ja suuren synodin asiakirja, 2016.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
[[Luokka:Artikkelit]]&lt;/div&gt;</summary>
		<author><name>Hannu</name></author>
	</entry>
</feed>