Lähdekoodi sivulle Jumalanpalvelus Uuden vuoden päivänä (lauluvihko)

[[Kuva:Ap_hermanin_ilmaisjulkaisu_uusi_vuosi_kansi.jpg|thumb|200 px|<center>Kirjasen kansi</center>]][[Kuva:Ap_hermanin_ilmaisjulkaisu_uusi_vuosi_nimilehti.jpg|thumb|200 px|<center>Kirjasen nimilehti</center>]] [[Kuva:Ap_hermanin_ilmaisjulkaisu_uusi_vuosi_takakansi.jpg|thumb|200 px|<center>Kirjasen takakansi</center>]]
::Arkkipiispa Herman (kust.): '''Herramme Jeesuksen Kristuksen ympärileikkauksen ja Basileios Suuren, Kappadokian Kesarean arkkipiispan muisto''' – Uuden vuoden päivä
::ISBN -
::Kustantaja ja julkaisija: omakustanne, arkkipiispan ilmaiseksi jakama julkaisu
::Julkaisuvuosi: 1942
::Sivumäärä: 48 sivua
::Koko: 220 mm x 145 mm
::Sidos: nidottu / pehmytkantinen
'''Tammikuun 1 päivänä alkaa uusi kalenterivuosi''' (Kirkkovuosi alkaa 1 p. syyskuuta.)<br>
<br>
Sinä päivänä, jolloin juutalaiset viettivät uuden vuoden alkua, tuli Vapahtaja kasvatuspaikkaansa Nasaretiin ja tultuaan tapansa mukaan sabbattina synagogaan, luki profeetta Jesajan sanat: »Herran Henki on minun päälläni, sillä Hän on voidellut minut.... saarnaamaan Herran otollista vuotta» (Luuk. 4: 18, 19). Syyskuun 1 päivänä v. 312 saavutti keisari Konstantinus Suuri voiton Maxentiuksesta, ja tämän jälkeen annettiin kristityille täysi vapaus uskontonsa harjoittamiseen. Näiden kahden tapauksen muistoksi Kreikan kirkossa on vanhoista ajoista (luultavasti ensimmäiseen yleiseen kirkolliskokoukseen saakka) vietetty uuden vuoden päivänä syyskuun 1 päivää. Uuden vuoden veisuissa p. Kirkko rukoilee »kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaa» »siunaamaan vuoden kulun, antamaan maalle hedelmällisyyttä, Kirkoille rauhaa,» »säilyttämään kaupunkimme vahingoittumattomina», »antamaan hallitukselle voiton vihollisista». Roomalaiset viettivät jo 45 vuotta ennen Kristuksen syntymää tammikuun ensimmäistä päivää uuden vuoden päivänä maaliskuun ensimmäisen päivän sijasta, jota he aikaisemmin olivat vuoden vaihteena viettäneet. Roomalaiset viettivät tätä päivää mielettömästi ja säädyttömästi juhlien, ja siitä syystä kristityt eivät tahtoneet viettää tätä päivää uuden vuoden alkajaispäivänä, vaan vuoden alkuna vietettiin eri maissa maaliskuun 1 ja 25 päivää, syyskuun 1 ja 23 päivää ja joulukuun 25. päivää. V. 1594 määräsi Ranskan kuningas Kaarle )X vuoden alkamispäiväksi tammikuun ensimmäisen päivän ja tämä määräys otettiin käytäntöön myöhemmin myöskin muualla lännessä, josta se levisi yleiseen käyttöön.<br>
<br>
Tänä päivänä toimitetaan liturgian jälkeen »Uuden vuoden rukoushetki.»<br>
<br>
---<br>
<br>
Uuden vuoden päivänä muistellaan myös<br>
<br>
'''Herramme Jeesuksen Kristuksen ympärileikkaamista.'''<br>
<br>
Ympärileikkauksen Jumala oli Vanhan Testamentin aikana määrännyt toimitettavaksi Jumalan ja Abrahamin sekä hänen jälkeläistensä liiton merkiksi. Herramme Jeesus Kristus alistui kahdeksantena päivänä syntymisensä jälkeen lain määräämään ympärileikkaukseen (1 Moos. 17: 12; 3 Moos. 12: 2-3), jolloin hänen nimekseen pantiin Jeesus (Luuk 2: 21. 1: 31). Vanhan Testamentin ympärileikkauksen sijaan tuli Uuden Testamentin aikana kasteen sakramentti, jonka esikuvana se oli ollutkin (Koloss. 2: 11 —12). Todistuksia Kristuksen ympärileikkaamisen juhlan vietosta itämailla meillä on IV:ltä ja V:ltä vuosisadalta. Juhlan kanonin on kirjoittanut Stefanos VIII:lla vuosisadalla.<br>
<br>
P. Kirkko viettää Vapahtajan ympärileikkaamisen ja nimenantamisen muistoa vahvistaakseen uskoamme siihen eittämättömään totuuteen, että hän on jumalihminen. Samalla tähän Vapahtajan esimerkkiin viitaten kirkko kehottaa meitä noudattamaan lakeja omaksi hyväksemme sekä kristilliseksi esimerkiksi muille. Ympärileikkaus, johon Vapahtaja alistui Jumalan ihmisen kanssa tekemän liiton merkiksi ja nimi, jonka hän otti vastaan ikään kuin työnsä sinetiksi maailman vapahtamisesta, (Matt. 1: 21; Mark. 16: 17; 9: 38-39;  Luuk. 10: 17; Ap. Teot 3: 6-16; 19: 13; Filip. 2: 9 —10), opettaa, että, myös meidän, jotka olemme solmineet uuden liiton Jumalan kanssa, tulee olla ympärileikattuja »ei käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin pois riisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella» (Koloss 2.11). Kristityn-nimi ei saa olla vain kuollut sana, vaan elävä todistus siitä, että meidät on pyhitetty Jumalan palvelukseen ja että olemme hedelmällisessä liitossa Kristuksen kanssa Jumalan kunniaksi ja omaksi pelastukseksemme.<br>
<br>
---<br>
<br>
Uuden vuoden päivänä vietetään myös<br>
<br>
'''Basileios Suuren, Kappadokian Kesarean arkkipiispan muistoa.'''<br>
<br>
P. Basileios syntyi noin v. 330 Kappadokian Kesareassa hurskaiden ja ylhäisten vanhempien lapsena. Ensimmäisen kasvatuksensa hän sai hurskaalta isoäidiltään Makrinalta ja ensimmäiset kaunopuheisuuden säännöt kuuli isältään Neokesareassa. Nuorukaisena läksi p. Basileios matkalle käydäkseen silloisissa kuuluisissa kaupungeissa opintojaan täydentämässä. Ateenassa hän tapasi Gregorios Teologin, tutustui häneen ja pysyi sen jälkeen koko elämänsä ajan hänen uskollisimpana ystävänään. Täällä hän opiskeli kielitiedettä, retoriikkaa, astrologiaa, matematiikkaa, filosofiaa ja lääketiedettä ja saavutti niissä mitä loistavimmat tiedot. Vaikka olikin korkeasti sivistynyt ja viisas p. Basileios oli samalla nöyrä ja vietti puhdasta elämää. Palattuaan Kesareaan toimi hän jonkin aikaa asianajajana. Sitten, otettuaan kasteen, hän, tuntien taipumusta munkkilaisuuteen, matkusti lukijan arvoisena Syyriaan, Palestiinaan ja Egyptiin tutustumaan sikäläiseen munkkielämään. Palattuaan matkaltaan hän asettui erämaahan Neokesarean lähistölle ja antautui kilvoitteluun paastossa ja rukouksessa. Samalla hän, etsien oikeata oppia ja pyrkien jumalallisen viisauden tuntemiseen, tutki p. Raamattua, vertaili sen eri käännöksiä ja tutki Origeneen teoksia. Milloin uskoa uhkasi vaara, ilmestyi P. Basileios erämaasta, ollen ortodoksisuuden kaikkein innokkaimpia puolustajia. V. 364 hänet vihittiin papiksi Kesarean seurakuntaan. Nyt alkoi työntäysi kausi: Basileios antautui kokonaan Jumalan palvelukseen ja väsymättä opetti laumaansa saarnaten kaksikin kertaa päivässä; joskus hän yhdessä kirkossa pitämänsä saarnan jälkeen meni vielä toiseen kirkkoon. Hänen saarnansa olivat niin laajoja, että hän toisinaan jätti loppuosan seuraavaan päivään. Huolehtiessaan laumansa hengellisistä tarpeista, ei Basileios jättänyt huomiotta sen ruumiillisiakaan tarpeita. Nälän aikana Kesarean asukkaat saivat hänestä auliin hyväntekijän. V. 370 määrättiin Basileios Kesarean piispaksi, mutta tässäkin arvossa ollessaan hän vietti jatkuvasti kilvoittelijan elämää ja innokkaasti piti huolta papistonsa jäsenistä, vanhimmasta alttarin palvelijasta alkaen kaikkein vähäarvoisimpaan, neuvoen kaikkia ja vaatien kaikilta ankaraa hyveellisyyttä. P. Basilelos piti itsekin kirkon kauneudesta, sopusoinnusta jumalanpalveluksessa ja herätti samanlaisia tunteita ympäristössäänkin. Jo hänen ulkomuotonsakin: ryhti, kalpeat, rasittuneet kasvot, syvä katse, rauhallisen arvokkaat liikkeet, herättivät kaikissa hartaan tunnelman. Saarnallaan ja puhtaalla elämällään innokkaasti opettaen kaikkia kaittaviaan hän oli samalla »orpojen isä, leskien puolustaja ja köyhien rikkaus, sairaiden lohdutus ja vanhuksien sauva», »nuorien neuvo ja kilvoittelijain hyveiden esikuva». Tuntien hehkuvaa kristillistä rakkautta lähimmäisiinsä p. Basileios perusti turvakoteja, vanhojen koteja, sairaaloita ja pyhiinvaeltajien vastaanottopaikkoja. Ollen rohkea ja uhrautuva, aina valmis kaikenlaiseen työhön ja puutteeseen lähimmäistensä onnen vuoksi, Basileios ei lyönyt laimin, pannen usein omankin elämänsä sairaudelle alttiiksi, käymästä pitaalisten luona ja syleilikin heitä ja antaen siten heidän tuntea suurta iloa uhrautuvaisuudestaan. Jumalallisella viisaudella varustettuna Basileios sanan voimalla kukisti harhaoppeja. Hän oli nöyrä ja sävyisä, lempeä ja armelias niitä kohtaan, jotka olivat heikkouksissaan langenneet, mutta samalla horjumaton uskossa ja valmis kärsimään kaikki kristinuskon totuuden tähden. Hän rankaisi ankarasti jumalattomia uskon vastustajia ja ennen kaikkea huolehti ortodoksisuuden puhtaudesta, ei ainoastaan Kesareassa, vaan koko itämaisessa kirkossa. »Hän», sanoo p. Johannes Teologi, »ei suonut itselleen mitään lepoa, ennen kuin oli löytänyt pahuuden parannuskeinon». Ainoastaan hänen huolenpitonsa ansiosta Kesarean kirkko pelastui areiolaisuudesta. P. Basilelos kuoli 50-vuotiaana v. 379. Kirkko nimittää häntä hänen erikoisen korkean siveellisen ja kilvoittelevan elämänsä sekä hänen kirkolle tekemiensä palvelusten vuoksi »suureksi» ylistäen häntä »kirkon kunniana ja kaunistuksena», »maailman valona ja silmänä», »dogmien opettajana», »elämän oppaana». P. Basileioksen teoksista on meidän päiviimme säilynyt 9 saarnaa viikon eri päiville, 13 saarnaa psalmeista, 25 saarnaa eri tilaisuuksiin, 5 kirjaa areiolaisia vastaan ja kirja P. Hengen jumaluudesta, kirkkokurin ja munkkilaisuuden säännöt, sekä rukouksia ja hänen nimeään kantava liturgia.<br>
<br>
<br>

[[Kuva:Ap_hermanin_allekirjoitus.jpg|thumb|500 px|center|<center>Arkkipiispa Herman
</center>]]
<small>(Tämä teksti on 1942 arkkipiispa Hermanin itsensä omakustanteena julkaisemasta ilmaiseksi jaetusta lauluvihkosesta yhteislaulua varten Uuden vuoden päivän jumalanpalvelukseen)</small>

	
[[Luokka:Kirjallisuus]]
[[Luokka:Kirjaesittelyt]]